Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Päiväkirja

Tallityöntekijöiden kuittaukset, tarinat ja lyhyet päivän fiilikset sekä eläinlääkärin lausunnot ja valmennukset kirjoitetaan Päiväkirjaan.

 

 1  2  3  >

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Roskapostisuojaus: Paljonko on kahdeksan plus kaksi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Sisla
Kotisivut: http://sysala.suntuubi.com

22.10.2019 20:10
Yessin sukuselvitys

i. Tartan RH Yessin isä on koko maassa tunnettu jalostusori Tartan RH, joka on omistajansa kanssa on kiertänyt Suomessa ainakin valjakkokisoissa ja suurin saavutus taitaa olla Suomen valjakko mestaruus ja useita onnistumisia ja sijoja myös pienissä koululuokissa ympäri maata. Tartan RH on vaikuttava näky kaksi värisine harjoineen ja hulmuavine tupsuineen, mutta kokoa ei ole tälle orille siunaantunut 160 senttiä enempää. Pientä kokoa korvasi kuitenkin melko kipakka, tulinen luonne, jota meidän Yessimme ei onneksi perinyt tippaakaan.

ii. Nathan RH oli aikanaan oikein arvostettu hevonen irlannincob piireissä ja saavutuksia onkin kerääntynyt niin valjakosta kuin kouluratsastuksestakin helpolta tasolta. Nathan RH valitettavasti kuoli melko aikaisin juuri huipulla ollessaan. Nathan ei siis kerennyt täysin näyttämään mihin asti sen voitokkuus olisikaan yltänyt. Onneksi tästä ruunikon värisestä orista jäi muutama pakaste ja tällä orilla onkin lukuisia huippuhienoja jälkeläisiä, joista yksi on Yessin isä Tartan RH ja tämä ori onkin luonteensa perinyt juuri Nathanilta.

ie. Tiria RH:sta ei ole muuta kuin hyvää sanottavaa. Upea tamma, joka teki loisto uran kouluratsastuksen parissa ja hurmasi tuomarit näyttelykehissä. Jos ei siinä ollut vielä tarpeeksi oli tammalla lisäksi mutkaton ja lempeä luonne, jota harmillisesti ei oripojilleen periyttänyt. Pientä, jopa ponimaista olemustaan se kyllä pojilleenkin jakoi. Tamma keräsi ihailuja myös lasten parissa ja loistokkaan kilpauransa päätteeksi päätyi eräälle lasten kanssa työskentelevälle ihmiselle, josta Tiria RH sai eläkeuran toimimalla terapiaratsuna pienten erityislasten kanssa.

e. Yahave RH Yessin lempeäluontoinen emä, jonka äidinvaisto on kymppi plussan luokkaa. Tämä tamma ei ole juurikaan menestystä kilparadoilta kerännyt ja taitaa vain helpon Cn liikkeet, mutta rakenteeltaan sopusuhtainen ja kauniin muotoisen pään ja kaulan omaava nätin värinen tamma lempeine luonteineen oli oiva puoliso tulisieluiselle Tartanille. Onneksi tamma periyttikin vahvasti omaa olemustaan ja äidillisellä otteella sai suitsittua melkoisen hulivili Yessinkin melko hyville raiteille.

ei. Saul RH oli aika tuntematon tapaus ja tämän orin saavutuksia olikin jo hieman haastavampi kaivella. Muutama valokuva kuitenkin löytyi ja niissä Saul oli kuorrutettuna ruusukkeilla. Hevosen vieressä oli riemukkaan näköinen ratsastaja ja taustalla näkyvien esteiden edessä valmiina antamaan toimittajille haastattelua. Veikeän värinen ori on eläessään saanut vain yhden tamma varsan ennen ruunaustaan ja ilmeisesti sitten myyty, jollekin yksityistallille.

ee. Priscilla RH oli aivan tavallinen mustan värinen hevonen aivan tavalliselta tallilta ja tälläkään tammalla ei ollut suurempaa menestystä kisakentiltä. Tamma oli aluksi toiminut ratsastuskoulussa aloittelijoiden ratsuna, mutta loukkaantuminen oli tehnyt sen koululle hyödyttömäksi ja tamma oltiin myyty jalostuskäyttöön. Pricilla saikin muutaman hienon varsan ennen kuolemaansa ja yksi näistä varsoista oli Yessin hieno emä Yahave RH.

Sisla

Nimi: Sisla
Kotisivut: http://sysala.suntuubi.com

19.10.2019 00:15
Kuulumisten päivittelyä 18.10.

Hei kaikille!
Tänään oli jännä päivä! Ilmoittauduimme Dimian kanssa ensi kuulle useisiin kokeisiin, kuten meidän ensimmäisiin metsäjälki kokeisiin. Toivottavasti kaikki meni ilmoittautumisessa putkeen ja pääsemme mukaan. Lisää jännitystä tuo se, että osallistumme Suomen kokeen lisäksi myös Ruotsin, Ranskan ja Saksan kokeisiin, jolloin lyhyen ajan sisällä matkaamme hurjasti ympäri eurooppaa Dimia neidin kanssa!
Onneksi ainakin paikallisliikenteessä Dimu kulkee nätisti, joten uskon, että pitkät junamatkat maasta toiseenkin menevät hyvin. Joka tapauksessa rankka viikko tuosta on tulossa, mutta toivottavasti kaikki menee hyvin ja saamme menestystä kotiin tuomisiksikin.

Sisla

Nimi: Sisla

15.06.2019 16:54
Metsäretki

Vihdoin, kun sateiseen keliin tuli hiukkasen taukoa päätin lähteä Jyskan kanssa ratsain tutkimaan Mansikkametsän maastopolkuja, joihin olimme aiemmin keväällä Kertun kanssa tutustuneet hevosia taluttaen.

Kertulla oli ollut mukanaan lehmäkuvioinen nuori tamma Ranskis, joka korvat tötteröllä kulki meidän edellämme poluilla välillä pysähtyen kuuntelemaan jonkun kaukaisen linnun viserrystä. Tiesin Kertun tehneen paljon töitä Ranskiksen kouluttamiseen ja se näkyi. Nuori tamma asteli kiltisti Kertun vierellä yhtään kiskomatta riimunaruaan.
Jyskakin humputteli nuoren ponikaverinsa perässä haukkaisten aina sieltä täältä vadelman nuoria lehtiä makupalakseen ja mutusteli niitä sitten hetken kovaan ääneen höristen. Ajatuksena oli kiertää lyhkäinen lenkki vain taluttaen hevosia ja niin kulkien, että lähimmät polut tulisivat tutuiksi, jotta joskus uskaltautuisin yksinkin metsään Jyskan kanssa pelkäämättä eksyväni. Retkemme Kertun ja Ranskiksen kanssa oli sujunut rauhallisesti tallilta tien reunaan asti ja ajatuksena oli jatkaa tien viertä takaisin tallille.
Pian kuitenkin alkoi kuulua kovaa mörinää, joka lähestyi meitä tien suuntaisesti. Metelin kasvaessa arvasimme Kertun kanssa kyseessä olevan moottoripyörien äänen ja äänen vieläkin lähestyessä, mietimme mihin pääsisimme hevosten kanssa kauemmaksi moottoripyöristä, jotka aivan pian olisivat jo kohdallamme ja menisivät ohitsemme tulosuuntaamme.
Pian näimme noin kuuden moottoripyörän tulevan mutkan takaa kovaa vauhtia ja varauduimme niiden menevän ohitsemme yhtään vauhtiaan hiljentämättä kaameasti pöristen.
Mutta ensimmäisen moottoripyöräilijän huomattua meidät hevostemme kanssa, hän viittoikin muille ja kaikki hiljensivät vauhtiaan ja lopulta pysäyttivät pyöränsä vähän matkan päähän meistä ja hevosista.
Häkeltyneenä talutimme aivan rauhallisina pysyneet hevosemme ohi ja kiitin vuolaasti moottoripyöräilijöitä ja kysyin vielä mihin päin he olivat matkaansa jatkamassa. Ensimmäinen moottoripyöräilijä nosti kypärän päästään ja kertoi heidän olevan vain ajelemassa huvin vuoksi mutkaisia teitä ensimmäistä kertaa talven jäljiltä.
Enempää emme sanoja vaihtaneet ja meidän päästyämme sopivan matkan päähän hevostemme kanssa lähtivät moottoripyöräilijät jatkamaan matkaansa. Lenkin jälkeen molemmat hoitivat hevosensa ja kummatkin pääsivät vielä omiin tarhoihinsa ulkoilemaan

Taputin Jyskan kaulaa ja nousin selkään. Tänään olin päättänyt lähteä ilman satulaa pelkillä suitsilla, sillä en ajatellut vaatia Jyskaltakaan muuta kuin rentoa kävelyä. Lähdimme metsään ja Jyska sai kulkea aluksi aivan omaa vauhtiaan ohjat löysällä tutkien ja pysähdellen, miten halusi. Pian Jyska kuitenkin huomasi mehukkaan vadelmapuskan, josta se jäi rohmuamaan suun täydeltä vaapukan lehtiä.
“Höpsö, ei me tähän voida koko päiväksi syömään jäädä,” naurahdin ja ohjasin orin kulkemaan taas polkua pitkin. Ja taas ori sai kulkea omaan tahtiinsa ja melkein minne halusi.

Olin löytänyt mukavan pituisen lenkin joka oli mukava kulkea ympäri vaikka useammankin kerran yhden ratsastus kerran aikana. Kuljimme lenkin ympäri ensin kerran aivan käyntiä ja seuraavan kierroksen päätin vain ravata ympäri ja Jyska olisi tahtonut jopa intoutua laukkaan erään suoran alussa.
Kolmannella kerralla päätinkin antaa Jyskan laukata, vaikka aluksi olin miettinyt rauhallista lenkkiä, jonka aikana vain ihailtaisiin kukkia ja kuunneltaisiin linnun laulua, mutta tällä kertaa laukattaisiinkin puskat ryskyen.
“LAUKKAA!” Huudahdin, keräsin ohjat ja annoin laukka-avut. Ja Jyska nosti laukan. Joku ulkopuolinen voisi luulla, ettei Jyskan kaltainen työhevostankki, voi laukata tuhatta ja sataa, mutta hän on väärässä. Jyska laukkasi tuulen lailla ja silmistäni valui vesi. Tuntui niin hyvältä pitkästä aikaa päästää hevonen menemään niin lujaa kuin vain jaloista lähti ja olin niin ylpeä oristani, kun se hiljensi heti kuin vain pyysin. Ratsastuslenkkimme jatkui vielä yhden kierroksen verran rauhallisessa käynnissä ja sitten suuntasimme suorinta tietä tallille.

Talliin tullessani huomasin pesukarsinan olevan vapaana ja pääsimme Jyskan kanssa pesulle. Siis molemmat pääsimme, sillä kerran pesuletkusta irroitettuani, sai Jyska sen suuhunsa ja kasteli minut ja kaikki ympärillämme aivan läpimäriksi ennekuin ehdin ottaa vesiletkun Jyskalta pois.
Jyskan sain pyyhkeillä kuivaksi ja heppa pääsikin suoraan tarhaansa, mutta minun olisi pakko vaihtaa jotain kuivaa ylle.
“No kesä kuivaa” naurahdin ja suljin Jyskan tarhan portin.

Sisla

Nimi: Sisla

26.05.2019 19:37
Eka ratsastus Mansikkametsässä

Tänään päätin kammeta itseni liki 180 senttimetrin korkeuteen ja ratsastaa Jyskalla Mansikkametsän kentällä. Ilahduin tallille saavuttuani, kun huomasin, miten hyvässä kunnossa kentän pohja olisi ratsastamista ajatellen. Ei mutaa tai löllöä enää ollenkaan.
Ei menisi viime päivien hevosen puunaus -projekti ihan hukkaan.
Kevät on aina sitä aikaa, kun hevoset kuorruttavat tarhoissa temmeltäessään itsensä yltäpäältä mutaan. Olen yrittänyt varjella Jyskaa likaantumiselta parhaani mukaan, siinä kuitenkaan aina onnistumatta ja tänäänkin kun menin hakemaan poikaa tarhasta sain huomata orini olevan aivan villiintyneen näköinen. Mitkään loimet eivät olisi pelastaneet minua tältä mutamonsterilta.
Jonkin aikaa meni hevosta harjatessa ja puunatessa, mutta viimein olimme kentän laidalla valmiina aloittamaan päivän treenin.
“Pysyhän siinä hetki. Paikka!” Jätin Jyskan kentän keskelle seisomaan ja kävin hakemassa jakkaran, jotta pääsisin edes selkään. Kun käännyin takaisin päin huomasin orin seisovan kuin ruuvattuna siinä mihin olin sen seisomaan jättänyt.
“Jo olet hieno poika,” lepertelin palattuani ja annoin taskusta palan porkkanaa. Jonkun asian Jyska oli sentään oppinut täydellisesti entisellä omistajallaan :D
Nousin selkään, asensin jalustimet oikeaan mittaan ja lopuksi kiristin satulavyötä vielä reijällä. Koko tämän ajan orini seisoi järkähtämättä paikoillaan ja ihan aluksi ajattelin lämmitellä Jyskan antamalla sen kävellä löysin ohjin samalla tutustuen kenttään.
Ori kulkikin turpa maata viistäen, haistellen ja tutkien kentällä olevat este puomit tarkoin. Annoin sen tutkia ihan kaikessa rauhassa samalla itse hieman venytellen orin selässä.
Kun minusta näytti, että Jyska oli valmis keräsin ohjat ja nostin ravin. Ravailin kiertäen kenttää molemmissa suunnissa ja tein siirtymisiä käyntiin pyrkien itse mahdollisimman kevyisiin apuihin.
Jyskalle oli opetettu askellajien vaihdot ajaessa vain sanalliseen vihjeeseen ja aluksi sille oli aluksi super outoa, että joku hipelöi pohkeilla kylkiä ja muutaman kerran sainkin hyppypomppu sarjan ravinoston sijaan. Tänään kuitenkin ori alkoikin päästä tahtomastani jyvälle aika pian. Käytin kuitenkin vielä sanallisia vihjeitä pohje- ja istunta-apujen rinnalla, jotta Jyska oppisi näiden yhteyden.
Ravi - käynti harjoitusten jälkeen, kun minusta alkoi tuntua, että Jyskakin on kuulolla aloin ratsastamaan erikokoisia ympyröitä ensin ilman sen kummempaa taivuttelua ja pian aloin tässäkin herkistää oria kuuntelemaan pohjetta ja istuntaani. Huomasin, että poika taipui paljon paremmin oikealle kuin vasemmalle, joten teimme taivutteluja enemmän vasempaan.
Oikein hienon suorituksen jälkeen palkitsin Jyskan selästä käsin porkkanalla ja poika jaksoikin hienosti yrittää aina vain paremmin.
Sitten päätin hyödyntää kentällä olevia puomeja ja ratsastin niiden yli ensin käynnissä, jotta ori oppisi nostelemaan jalkojaan ja puomiharjoittelu tulisi sille tutuksi. Aluksi ajattelin, että puomit herättäisivät orissa edes jonkinlaista ihmetystä, mutta ei. Kaipa poika oli tottunut metsässä työskennellessään katsomaan myös jalkoihinsa. Ylitimme puomeja myös ravissa, mutta laukkatyöskentelyn jättäisimme ensi kerralle.
Puolen tunnin päästä olimme valmiit ja päätin jäähdytellä hevoseni ratsastamalla tietä myöten vähän matkaa ja kääntyä sitten takaisin tallille aikomuksenani venytellä poika kunnolla tämän ratsastuksen jäljiltä.
Ilma oli ihan muutamassa päivässä muuttunut jopa kesäiseksi ja koko luonto tuntui nauttivan pitkän talven jälkeen vihdoinkin lämpimistä auringon säteistä. Katselin Jyskan selästä, kun ojan pientareihin oli joka ikiseen aurinkoiseen kohtaan puskemassa jokin jotain vihreää tai jokin kukka, joka joutuisi sinnittelemään vielä viimeiset yöpakkaset. Jostain kuului laulujoutsenten hiljainen toitotus. Ne olivat varmaan löytäneet, jonkin sulan pellon, missä ruokailla.
Jyska kulki korvat rennosti kuunnellen ja kääntyillen. Parasta orissa oli sen rauhallisuus silloin, kun se tiesi olevansa töissä. Metsämaastossa ori olisi parhaimmillaan. Rentona puskatuupparina, jonka selkään uskalsi tuupata melkein kenet tahansa (jos ei siis korkeita paikkoja pelännyt) ja vaikka ori välillä itseään kaikenlaisilla tempuilla viihdyttikin, rakastuin sen hyväntahtoisuuteen ja lempeyteen, sekä järkähtämättömään taitoon lukea ihmistä kuin avointa kirjaa. Jyska jos joku tiesi, milloin kannatti olla kilttiä poikaa.
Saavuimme tien mutkaan, josta ajattelin kääntyä takaisin. Jyska olisi voinut jatkaa tien viertä rauhallisesti kävellen vaikka kuinka pitkälle, mutta kääntyi pyynnöstäni kotitallia kohden.
Talliin saavuttuani riisuin orilta varusteet ja päätin viedä Jyskan pestäväksi, olihan se kuitenkin hionnut jonkin verran ratsastaessa ja talvikarvakin oli kaikkeen syssyyn tippumassa, mutta huomasin pesupaikan olevan varattuna ruunikon ratsuponiruunan ja hänen omistajansa toimesta. Päätin siis vain harjata heppani karsinassa.
Harjauksen jälkeen venyttelin orin kunnolla. Ensin kaulaa ja niskaa kummallekin puolelle lähelle kuvetta ja sitten alas liki takajalkojen luo niin, että pojan oli oikein virutettava itseään yltääkseen porkkanaan.
“Ja sitten aaaalas,” maanittelin orin viemään päänsä etujalkojen välistä mahansa alle.
“Jaaa yyyyylöös,” nostin pääni ja näin jonkun kurkkivan karsinan oven yli touhujani. Olin varmaan näyttänyt aika naurettavalta eläytyessäni tähän heppajoogaan aivan satasella :D
Venyttelin vielä jokaisen jalan, minkä maasta irti sain ja päätin, että nyt riittää tältä päivältä.
Jyska sai jäädä kuivattelemaan karsinaansa pienen heinäannoksen kanssa ja Hertta oli luvannut järjestää Jyskalle täksi päiväksi hieman myöhemmän tarhauksen, jotta poika kerkiäisi vielä tänäänkin ulkoilla ihan hyvän aikaa.

Sisla

Nimi: Sisla
Kotisivut: http://sysala.suntuubi.com

26.05.2019 19:36
Heppa häveyksissä! (Taas)
Mietinpä vaan, että miten voi likipitäen tuhatkiloinen hevonen hävitä kuin tuhka tuuleen?!

Vielä hetkeä aiemmin Jyska oli kahdelta puolelta kiinnitettynä käytävällä ja liikehtien levottomasti.
“Noo poitsu! Malta hetki vielä niin saan tän sun rokkilettisi siistittyä ennen kisoja. Sit kun oon valmis, saat porkkanan tai vaikka kaksi, jos nyt oot vaan ihan liikkumatta,” lahjoin Jyskaa pysymään paikoillaan samalla, kun nipsin jakkaralla seisten itsepäisiä hajakarvoja orin harjasta. Olin ajatellut yrittää letittää pojalle kunnon nutturat harjaan kisojen kunniaksi, mutta eihän siitä mitään olisi tullut. Jyskan harja oli niin joka ilmansuuntaan harittava, että olisi mennyt ikä ja olkapäiden terveys lettejä väsätessä ja lisäksi orin hulttio ei olisi kestänyt liikkumatta niin kauan aikaa. Päädyin siis vain siistimään harjaa hiukan saksien kanssa.
Jyskalle ei odottelu maistunut ja se heilutteli vuoroin etujalkaa, vuoroin takajalkaa kuin miettien, että mitähän vielä tässä keksisin. Ihmisen kuvatus, kun oli tiukasti kieltänyt kaikenmoisen hyppelyn ja käskenyt olla liikkumatta. Jalkojaan ori silti heilutteli, ihan vain kiusaksi.
Orin rauhoituttua hetkeksi paikoilleen annoin taskustani pari porkkanaa palkkioksi ja jatkoin operaatiota. Leikkelin harjatuppusia kaikessa rauhassa kunnes Jyska näki jotain mielenkiintoista ulkona, nosti äkisti päätään ja liikahti minua kohden. En ollut varautunut yllättävään tönäisyyn ja kaaduin saksien ja jakkaran kanssa kolinalla lattialle. Ori hätkähti kaatumistani ja käänsi päätään kysyvästi minua kohti.
“Tuhma heppa. Oli taas voinut käydä huonosti näiden teräaseiden kanssa,” moitin Jyskaa kömpien ylös lattialta ja keräten sakset ja jakkaran lattialta.
Kaatuessani olin sohaissut itseäni saksilla toisen käden etusormeen ja siihen oli tullut pieni haava. Muutoin kaikki oli kunnossa.
“Sinä se olet kyllä yksi huonon tuurin hevonen. Tähän tarvitsee kyllä laastaria,” tuhahdin ja jätin Jyskalle sankoon muutaman porkkanan palasen aikeinani kipaista ihan pikapikaa ensiapulaukusta puhdistusainetta ja laastaria sormeeni.
Löysin ensiapulaukusta vaaleanpunaisia laastareita, joissa oli yksisarvisten kuvia ja sain sormeni pakettiin.
Palasin Jyskan luo. Paitsi, että Jyska ei ollut enää siinä mihin sen lähtiessäni jätin. Sankosta oli porkkanat kyllä syöty, mutta riimunnaruja, riimua saatikka niihin kiinnitettyä hevosta ei näkynyt sitten missään.
“Voi hiiden hiiden hiisi,” kirosin, kun marssin ulos tallista ja pihalla aloin huhuilla oriani, joka puolella pyörien.
“JYYSKAA tule minulla olisi sinulle porkkanaa,” maanittelin tallipihalla.
Hertta saapui paikalle ja ihmetteli, mitä mahdoin tehdä.
“Noo tämä saattaa kuulostaa hieman oudolta,” selitin hänelle ja kerroin, mitä oli sattunut.
Hertta kuitenkin ymmärsi tilanteen ja hän lupasi auttaa Jyskan löytämisessä. Päätimme lähteä jalkaisin etsimään kumpikin eri suunnalta ja vaihdoimme puhelinnumeroita, jotta saamme soitettua toisillemme, jos oriin löydämme. Annoin Hertalle vielä muutaman porkkanan taskuun.
“Mietinpä vaan, että miten voi likipitäen tuhatkiloinen hevonen hävitä kuin tuhka tuuleen,” päivittelin vielä ennen kuin lähdimme karkulaisen perään.
Itse lähdin oikealle. Hertta lähti vasemmalle.
Ehdin kävellä noin vartin verran kun puhelimeni soi. Sydän hyppäsi kurkkuun. Löysikö Hertta Jyskan?
Puhelimen ruudulla luki kuitenkin siskoni Amelien nimi.
“Ai sinä vain,” vastasin puhelimeen pettyneenä.
“Ai vain minä?! Voin minä soittaa myöhemminkin, jos se olin VAIN minä,” Amelie aloitti.
“Anteeksi en tarkoittanut pahalla… Kuule voitaisko oikeasti jutella myöhemmin? On hieman kiire,” vastasin ja suljin puhelun vastausta odottamatta. Huoli Jyskasta alkoi painaa.
Välittömästi puhelun suljettuani puhelimeni soi uudestaan tällä kertaa se oli kuin olikin Hertta.
“Löysin Jyskan! Käänny ympäri ja kulje tietä myöten Mansikkametsän naapuritalolle,” kuulin Hertan sanovan.
Laitoin juoksuksi ja pian saavuinkin naapurin pihalle. Siellä näin Hertan ja Jyskan ja naapurin rouvan, joka syötteli jo possua muistuttavalle hevoselleni pullapitkosta isoja murusia hevoseni mussuttaessa pullaa tyytyväisenä.
“Tämä on ihan uskomatonta,” mietin hetken tyrmistyneenä.
“Miten tuo hevonen osaakin olla tuollainen.” Kohtaus olisi voinut olla suoraan, jostain elokuvasta, paremminkin komediasta!
“Tämä sinun hevosesi pitää leipomastani pullasta,” rouva myhäili. “Tuli itse kuistilta hakemaan. Pakkohan tuolle oli vähän antaa.”
Kiittelin pikaisesti rouvaa huolenpidosta ja sanattomana lähdin Jyskan ja Hertan kanssa kävelemään tallille päin. Matka tallille sujui rauhallisesti ja palautin orin tarhaansa. Onneksi loppupäivä sujui rauhaisasti ja mitään ihmeempää ei enää sattunut.

Sisla

Nimi: Sisla
Kotisivut: http://sysala.suntuubi.com

09.04.2019 20:59
Mansikkametsään saapuminen

Olin aivan poikki, kun viimein illan pimetessä saavuin autollani Mansikkametsän pihalle. Olin jo etukäteen soittanut Hertalle, että meillä menisi myöhälle tänään saapumisemme kanssa, sillä tämä hepan kutaletta ei ollut näkynyt lähdön hetkellä enää missään. Miten voi liki tonnin edestä hevosta hävitä kuin tuhka tuuleen juuri silloin, kun traileri kaartaa pihaan ja pakkaaminen on suoritettu hevosta lukuun ottamatta.
Inhosin muutenkin pakkaamista ja pelkäsin koko ajan, että jokin oleellinen unohtuu matkasta. Esimerkiksi Jyskan rehusäkit tai riimunnaru.
No sitten, kun totesin, että juu ei oripoikaa ei vaan näy enää misään, vaikka juuri olin sen karsinaan ottanut laittanut sille kuljetussuojat jalkaan ja loimittanut matkaa varten, alkoi stressi lähennellä jo maksimi lukuja. Matkaan pitäisi päästä, jottei pimellä tarvitsisi ajella ja navigointi perille olisi helpompaa. Sysälästä Mansikkametsään kertyisi kuitenkin muutama sata kilometriä.
Tallin käytävältä löytyi ensimmäinen vihje. Irronnut kuljetussuoja. Poimin sen maasta ja lähdin ulos tallista. Seuraava johtolanka orin sijainnista oli toinen kuljetussuoja aitan edustalla ja eipä aikaakaan, kun havaitsin kolmannen suojan taas vähän matkan päässä aitan toisella kulmalla.
Aitan kulmalle päästyäni kuulin kanalalta kanojen hätääntyneen kotkotuksen ja riensin kanalaa kohti. Ja mitä näin? Jyska oli puolittain kanalan ulkotarhan sisällä ja mutusteli sangen tyytyväisen näköisenä kanoille antamaani kauraa ruokintakiposta.
Meillä Sysälässä kanat saavat siis ulkoilla katetussa kanatarhassa näin keväisin ja usein käyn kanoille viemässä kaikenlaisia herkkuja tuonne tarhaan ja nyt sinne oli tunkenut itsensä liki tuhat kiloinen hevonen kanojen kauroilla mässäilemään.
Ei ole totta!

No äkkiä Jyskaa riimuista kiinni, hieman kauraa mukaan ja oriin kanssa juoksujalkaa traileriin. Onneksi poika ei enää pullikoinut lastauksessa vaan kiipesi kiltisti kyytiin viimeisten kauran rippeiden houkuttelemana.
Heppa autoon ja pikainen Googletus voiko kaurayliannostukseen kuolla (ei voi kuulemma, mutta extra energiaa siitä voi heppa saada) ja auto kohti Vantaata.
Mansikkametsän pihalla trailerin luukkuja avatessani huomasin, ettei Jyska jakanut kanssani matkaväsymystä. Ori oli aivan intopiukeana ja tanssahteli trailerissa niin, että koko vaunu heilahteli puolelta toiselle.
Jyska kuitenkin rauhoittui, kun peruutin sen alas lastaussiltaa ja ori pysähtyi lopuksi keskelle pihaa tuijottelemaan uutta kotiaan. Talliin löysimme aika pian ja Jyskan uusi karsina odotti poikaa tyhjillään. Päästin pojan karsinaan ja katselin sitä hetken, kun se pyöri ympyrää ja pörhisteli unenpöpperöisille karsinanaapureilleen. Se käyttäytyi kuin pahainen kakara, joka on vetänyt tölkillisen liikaa energiajuomaa.
Jätin Jyskan karsinaansa kunhan ensin olin varmistanut, että karsinan ovi pysyy varmasti kiinni oripojankin käsittelyssä.
Nakkasin vielä yöheinät Jyskalle, rapsutin sitä poskesta ja huikkasin hyvät yöt talliin.
Vihdoin pääsisin itsekin nukkumaan.
.
Sisla

Nimi: Sisla
Kotisivut: http://sysala.suntuubi.com

27.02.2019 21:45
"Aina tässä käy näin…
Piti ostaa poni, ostinkin säältään 176 senttisen ihan aidon clydestalenhevosen :O Arvatenkin mietitte, mikä ihmeen aivopieru tää taas oli!
Noo minäpä kerron.
Selailin TAAS heppamyyntipalstoja, sillä kaipailin Sysälään pientä ja söpöä ponia vähän niin kuin maskotiksi ja seuraponiksi esimerkiksi kisareissuille mukaan tarvittaessa. Olin ajatellut jotakin mukavaa shetlanninponia tai mahdollisesti gotlanninrussia, mutta joo ei ihan mennyt suunnitelmien mukaan.
No kävipä sitten niin, että niin että eräs ilmoitus kiinnitti erityisesti huomioni heppamyyntipalstalla ja klikkasin otsikosta sivun auki ja mitäpä sieltä paljastui.
Nuori ja täysin raaka clydeori, jonka entinen omistaja oli saanut varsana lahjaksi ja pitänyt sitten hevosta nautojensa ja lampaidensa kaverina maatilallaan. Hän oli käyttänyt hevosta apuna joissakin maatalon töissä, mutta muuten nuori hevonen oli täysin kouluttamaton. Pian kuitenkin miehelle oli selvinnyt, ettei hevonen tule toimeen pelkästään muiden maatilan elukoiden kanssa, vaan vaatisi hevosseuraa, jota hänellä ei ole tälle nuorelle orille tarjota. Oria kuvailtiin kiltiksi ja rohkeaksi sekä riehakkaaksi nuoreksi oriksi, joka olisi kuitenkin käsiteltävissä.
Rinjan kuoltua kaipasin hevosta, jonka kanssa pystyisin tekemään vähän kaikkea. Ajohommat niin metsässä kuin pellolla kiinnostavat ja lisäksi olisi kiva omistaa rento maastohepo, jonka kanssa ei tarvitse huolehtia mistään tai pitää asioiden etenemisen kanssa kiirettä.
Niimpä päädyin soittamaan miehelle, joka jo puhelimessa tuuppasi hevosen Sysälään. Hinnasta päästiin sopuun ja niimpä siinä kävi niin, että ennen kun kerkesin puhelimen sulkea olin jo laittamassa traileria valmiiksi uuden tulokkaan muuttomatkaa varten."
© Sisla

Nimi: Sisla
Kotisivut: http://sysala.suntuubi.com

21.02.2019 21:17
Smartan sukuselvitystä

Tänään innostuin kaivelemaan tietoja oman kasvattini Sysän PikkuSmartan suvusta ja päätin alkaa kokoamaan tammalle sukuselvitystä niin tarkkaan kuin vain selville saan.
Kliseisesti kiipesin vintille ja avasin jo ajan saatossa pölyä päälleen keränneen arkun, jossa hevosten papereita oli säilössä. Smartan emän Pikku-Pätkän tiedot löytyivät helposti ja näin tammasta kirjasin.

Emä Pikku-Pätkä: Smartan emä Pinti oli kiiltävän musta 165 senttiä korkea tamma, joka oli varsin söötin näköinen kiiltävässä mustassa karvassaan, mutta ulkokuoren ei kannattanut antaa hämätä liikaa ja tamma osasikin olla aika tulta ja tappuraa niin halutessaan.
Ketään Pinti ei elinaikanaan kerennyt syömään, mutta lähellä välillä oli ja pahoja tapoja oli tammalle kertynyt aika liuta.
Sysälässä Pinti kilpaili vaativa B tasolla Sislan kanssa, mutta varsinaista menestystä tamma ei kerennyt haalimaan osin nuoren ikänsä ja osin kipakan luonteensa takia.
Jälkeläisiä Pikku-Pätkä sai neljä, kolme oria ja yhden tammavarsan, jonka syntymä oli kohtalokas Pintille.
Pikku-Pätkä menehtyi kylmänä helmikuun yönä 5.2.2018, saadessaan ainoan tammavarsansa.

Isä Meren Nuutti: Nuutti oli melko isokokoinen 160 senttimetriä korkea voikko suomenhevosori, jonka Sisla sattui löytämään Alegren myytävistä hevosista eräs kaunis päivä. Sisla ihastui orin leppoisaan ja rauhalliseen luonteeseen ja päätti hankkia orin itselleen.
Nuutin kanssa Sisla kiersi monet tallit aina ulkomaita lähtien, mutta mikään ei oikein tuntunut orin kanssa omalta ja lopulta Nuuttikin muutti Sysälään pieneen maalaistalliin tallin hevoslauman jatkoksi. Ori osoittautui melko nössykäksi luonteeltaan ja Sysälän rajuhkoon heppaporukkaan sopeutuminen ei aina ollut ihan ongelmatonta.
Meren Nuutti kisasi tasolla helppo B villeissä kisoissa ja keräsikin niissä, jopa hiukan mainetta ja kunniaa, muttei saavuttanut lopulta sen isompaa menestystä. Virallisissa jaoksenalaisissa kisoissakin orin kanssa pyörähdettiin, mutta siinä vaiheessa homma alkoi mennä aivan liian vakavaksi ja Nuutin herkkisluonne tuli esiin kilpailupaikoilla.
Meren Nuutti menehtyi 31. maaliskuuta 2018 29-vuotiaana vanhuuden tuomiin vaivoihin.

Emänemä Pikkuinen Kesäleski: Petäjävaaran kasvattama Pikkuinen Kesäleski eli tutummin Piitu oli isokokoinen noin 166 senttinen rautias suomenhevostamma, joka keräsi menestystä niin esteratsastuksessa tasolla 110 cm kuin kouluratsastuksenkin parissa keräten sijoja ja mainetta itselleen ja omistajilleen. Myös kenttäratsastus oli Piitun heiniä ja useita sijoja isoista kilpailuista oli tammalle kertynyt.
Smartan emä Pikku-Pätkä on tällä hetkellä Pikkuisen Kesäheilan ainokainen varsa.

Emänisä Hukkapätkä KRJ-III: Hukkapätkän elämä on ollut monivaiheinen. Komea musta ja 163 senttimetriä korkea orivarsa syntyi Vaahterapolussa ja toimi rakastettuna tuntiratsuna aina siihen saakka kunnes myytiin Sussulle Censorediin, jossa Pätkänä tunnettu ori aloitti kilpauransa kouluratsastuksen parissa ja kisasi tasolla vaativa B. Lopulta noin vuoden kuluttua Pätkä palasi kasvattajalleen Milalle Petäjävaaraan ja jatkoi kilpauraansa nyt kasvattajansa ohjastamana.

Isänemä RK`s Kummitustyttö: Kutsumanimeltään Tyttö niminen rautiaan värinen suomenhevostamma oli tallin YT Ruutukuja kasvatteja ja Tyttö oli saanut Suomenhevosten laatuarvostelussa meriitikseen SLA-II.
Esteratsastuksessa mainetta niittänyt tamma oli ystävällinen ja kaunis neito, jolla oli potentiaalia kouluratsastuksessa aina tasolle vaativa A asti ja esteitäkin tamma hyppäsi sataankolmeenkymmeneen senttiin asti ongelmitta, vaikka säkää tammalla oli vaivaiset 156 senttiä. Melkoinen estetykki siis!

Isänisä Jermun Oliver: Jermun Oliverin jälkeläislista on tosi pitkä ja jälkeläisiä VRL:on mukaan orille on kertynyt ainakin yhdeksän kappaletta sisältäen tietenkin Smartan isän Nuutin. Muutoin Jermusta sain selville vain syntymäajan 1.4.2007 ja sen, että ori oli menehtynyt tammikuun alussa 2010 sekä hieman tietoja vanhemmista, mutta myöskään Jermun jälkeläisten tiedoista ei oikein ottanut selvän. Aika laihaksi jäi nämä tiedot tästä oriista siis.

Smartan suvun selvitys jäi näin alustavasti kesken, mutta luulen, että paremmalla ajalla vien tämän urakan loppuun :D
Sisla

Nimi: Olivia
Kotisivut: http://kujakatin.suntuubi.com/

31.01.2019 14:52
Kävin tarkastamassa Rinjan saadessani tiedon tämän ähkytapauksesta.

Olin hieman huolissani kuullessani tamman ähkyoireista, joten saavuin itse tallille katsastamaan tilanteen. Heti alkajaisiksi tarkistin sen yleisvoinnin, mittailin sykkeen ja hengitystiheyden. Rinja hengitti normaalisti, pientä hikoilua mutta lämpö ei ollut noussut, pulssi hieman koholla ja limakalvot olivat vaaleanpunertavat. Ruunikko oli levoton, mutta ei pistänyt maata missään vaiheessa. Kuuntelin tamman suolistoäänet stetoskoopilla ylemmältä ja alemmalta kyljeltä sekä suoritin rektaalitutkimuksen arvioidakseni suoliston tilan.
Ylivilkkaat suolistoäänet ja kaasu suolessa kielivät kaasuähkystä.

Annoin Rinjalle kipulääkkeen sekä b-vitamiiniruiskeen, lopuksi tamma myös letkutettiin.
Ehdottaisin yön valvomista ja tamman tarkkailua. Huolehtikaa ettei se syö mitään hetkeen ja taluttakaa hitaasti muutamia tunteja. Kipulääkkeet vaikuttavat 2-12 tuntia, joten Rinjan tarkkailu lääkkeen vaikutuksen jälkeen on tärkeää. Tamma pitää ehdottomasti laittaa ratsastuskieltoon, palautumisaika noin 1-2 viikkoa. Ruokinnan voi aloittaa vuorokauden kuluttua pienillä määrillä, väkirehuja aikaisintaan 2 päivän kuluttua.
Jos kivut jatkuvat tai tamman käytöksessä on jotain hälyyttävää, ilmoittakaa minulle ja tuokaa klinikalle, jotta Rinja voidaan tutkia sekä hoitaa paremmin.

Hinnaksi koko hommasta tuli 250v€, maksettu paikan päällä.
Tervetuloa uudelleen ja paranemisia Rinjalle!

Terv. Olivia,
Kujakatin eläinklinikka

Nimi: Sisla
Kotisivut: http://sysala.suntuubi.com

21.01.2019 22:44
Pakkasongelma

Ikkunasta näkyi kaunis aurinkoinen talviaamu ja ajattelin lähteä Kelmin kanssa maastoon humputtelemaan ihan vain, koska pystyin.
Puin kiireen vilkkaa päälle ja eteisessä vedin ratsastussaapaani jalkaan. Ovesta ulos astuttuani ja muutaman kerran pakkasilmaa hengitettyäni lähdin astelemaan tallia kohti. Puolessa välissä matkaa käännyin kuitenkin takaisin sisälle poskiani pidellen ja kiirehdin lämpömittarin luo tarkistamaan pakkasasteet, jotka ulkona vallitsivat.

“ Miinus kaksikymmentäyhdeksän astetta! Et ole tosissaan,” parahdin ja koetin vielä naputella mittaria, jotta näkisin valehteleeko se.
Ramppasin kenkiä riisumatta yläkertaan ja kahmin paksuimmat toppahousut mitkä vaan ikinä löysin ja retuutin ne kaksien välikerrastojen päälle. Jalkaan löysin villasukat ja lopuksi päälle kiskoin paksun untuvatakin. Eteisessä totesin, etteivät ratsastuskengät mahdu villasukkien kanssa jalkaan ja kömmin vielä kerran kaivamaan toiset tallikengät kaapin perukoilta.
Pipo päähän, kaulahuivi kaulaan ja lapaset käteen ja näin uskaltauduin vihdoin pihalle.

Kelmi oli nyreissään vietettyään yön tallissa loimiin kapaloituna, joten lähestyin sitä varovasti porkkanalla lahjoen.
“Kelmii katsos, mitä minulla sinulle on. Onko hyvää porkkanaa, onko?” Lepertelin ruunalle sen hyväksyessä lahjukseni ja rouskuttaessa porkkanaansa. Kelmi oli kasvattanut muhkean talvikarvan ja rakastin asettaa pakkasesta kylmät sormet Kelmin kaulalle lämpiämään. Hetken ruuna kuunteli lällyttelyjäni ja ilmoitti sitten pois kääntymällä, jotta minun olisi aika omia touhujani.
Hain ruunalle suitset ja pujotin ne Kelmille päähän. Selkään asettelin ratsastusloimen, ajatuksena mennä aivan lyhyt lenkki ruunan kanssa maastossa.
“Kierretäänkö, vaikka kentän takaa lenkki, niin ei ole ihan tasaisella tiellä talsimista?” Kyselin ruunalta saamatta sen kummemmin vastausta.
Päätin kiertää ensin pihatietä myöten Isolle tielle, josta sitte metsän kautta kentän taakse ja sitten lenkki takaisin tallille.

Päivän valjetessa pakkanenkin oli jo hivenen lauhtunut ja ilma oli kerrassaan kaunis. Sysälän lumisiin maisemiin en ikinä kyllästyisi. Hömpöttelimme Kelmin kanssa tietä myöten, kun kuulin melkoista sadattelua vähän matkan päästä Isolta tieltä.
Päätin lähteä katsomaan ja mutkan takaa paljastuikin punainen auto ja auton melkein yhtä punainen kuski, joka kovasanaisesti pauhasi autolleen. Meidät huomatessaan hän hiljeni.
“Onko sulla jokin ongelma?” karkasi suustani ennen kuin olin ehtinyt valikoimaan sanojani huolellisemmin.
“Ai ongelma!” Kuski aloitti viitaten autoonsa, mutta jatkoi sitten rauhoittuen.
“Väistin jänistä ja auto päätyi ojaan. Eikä nouse sieltä millään. Nyt olen täällä keskellä ei mitään, helvetillisessä pakkasessa ja ties kuinka kaukana lähimmästä kaupungista. Eikä puhelimestakaan ole apua, kun pakkanen vei siitä akun.”
“Että juu, minulla on ongelma!”

Laskeuduin ratsailta ja ehdotin, että voisin työntää autoa, jos hän yrittäisi peruuttaa ajokkinsa ojasta.
Asetuin keulaan ja työnsin, minkä jaksoin, mutta auton pyörät vain sutivat tyhjää, kun penkan pohjalla oli vain paksu kerros pöllyävää lunta.
Kolme kertaa yritettyämme molemmat luovutimme ja palasin tielle.
“Se on niin tiukassa, ettei se tuosta muulla kuin hinurilla lähde”, auton kuljettaja sanoi ja puuskahti muutaman kirosanan perään.
Lumia vaatteistani puistellessan tarjouduin lainaamaan puhelintani ja valittelin hinausauton kyllä maksavan maltaita.
Silloin satuin katsahtamaan Kelmiä ja minulla välähti. Ponkaisin ruunan selkään ja käskin kuljettajan odottaa vielä hetkisen, sillä sain idean, joka todennäköisesti toimisi.

Ravasin Kelmin kanssa tallille ja hetkeäkään aikailematta löysin varusteaitasta Kelmin ja Rinjan valjaat. Valjastin molemmat ripein sormin ja lähdin taluttamaan hevosia Isontien mutkaan. Hevoset olivat hämmentyneitä, mutta lähtivät mukaani kyselemättä.
Auton omistaja istui kuskin paikalla lämmitellen sormiaan puhaltimien lämmössä ja meidät nähtyään hämmentyneenä nousi autosta.
Lähestyttyämme hän ymmärsi ajatukseni ja alkoi etsiä autostaan hinausköyttä, jonka rivakasti sitoi autonsa perään. Toisen pään sidoin hevosten valjaisiin.
“Voit alkaa peruuttaa varovasti,” ohjeistin kuskia ja komentaen hevosiani eteenpäin. “Jotain oikeaakin hyötyä parivetotreeneistä,” mietin, kun auto pikkuhiljaa alkoi nousta ojasta.

Sitten auto juuttui taas.
“Kokeillaan vielä. Peruuta, n, y, t, NYT!” Ja Kelmi sekä Rinja kiskoivat taas. Toisella yrityksellä auto nytkähti ja lopulta nousi hitaasti tielle.
“Hei! Sehän oikeasti toimi. Vähän olin, että mitähän hittoa, kun saavuit hevosten kanssa, mutta hevosesi tekivät hienon työn,” auton omistaja kiitteli kiertäessään autoaan vaurioiden varalta, mutta onneksi puuterilumeen törmätessään auto oli säästynyt isoilta lommoilta.
Sitten hän rapsutteli Rinjaa ja Kelmiä hetkisen ja uskottuaan, etten halunnut vaivastani mitään palkkiota, nousi autoonsa ja vielä vilkutellen lähti jatkamaan matkaansa.

Tallia kohti taluttaessani hevosia olin niistä salaa tosi tosi ylpeä ja saisinhan tästä superhyvän tarinan jaettavaksi vaikkapa juuri teille!
Sisla

Nimi: Sara
Kotisivut: http://koivuniemi.suntuubi.com/

15.01.2019 23:26
Hei tulin tekemään perustarkastuksen Undelle.

Ruuna perusterve ja hyvässä kunnossa. Niskajäykkyyttä oli, minkä ilmoititte. Niska liikkuu hyvin vähän eli on jumissa. Ranka kuitenkin terve, neuvoin tehokasta *porkkanavenyttelyä* treenin jälkeen. Lihaksisto kuitenkin hyvässä kunnossa eikä ruunaa ole rasitettu kuitenkaan liikaa. Jalat olivat kuivat ja terveet.

Takajalat vaikuttivat päälisin puolin terveiltä, ruuna kyllä aristeli niitä nosteltaessa ja koitti potkaistakkin. Irrotin kengät takasista ja huomasin että takaset oli kengitetty hiukan väärin ja se painoi. Mitään vakavaa ei ole kuitenkaan päässyt käymään. Ohjeeksi muutama viikko ilman takakenkiä jonka jälkeen uusi, tarkempi kengitys.

Maksathan laskun 30e :)

Vastaus:

Kiitoksia Unden hoidoista! Onneksi ei ollut mitään vakavampaa ja pieleen mennyttä kengitystä en itse edes osannut arvata.
Maksettu!

Nimi: Sisla
Kotisivut: http://sysala.suntuubi.com

30.12.2018 22:53
​17.12.2018 Edmen kanssa joulufiiliksissä: Katriinan talli: Joulukalenteri luukku 17
(http://tunturiponi.net/uppe/katriinantalli/joulu/17.php)

Sisl a - Edmée Gaëlle

Katsoessani aamulla lämpömittaria huomasin pakkasen lauhtuneen ja tallipihaa peittäneen lumen muuttuneen juuri sopivaksi, jotta siitä saattoi muovata, mitä hienoimman lumiukon. Ja ei, kun tuumasta toimeen. Keskelle pihaa alkoi muotoutua luminen hahmo, joka sai silmikseen männyn kävyt ja nenäkseen ison porkkanan. Toiseksi kädekseen lumiukko sai kouluraipan ja toiseksi luudan. Olin tyytyväinen aikaansaannokseeni. Ajattelin ilahduttaa tänään hevostani joulun kunniaksi ja antaa kullekkin heposelle oman jouluporkkanan. Olihan niitä jäänyt lumiukon rakennuksesta melkein koko pussillinen jäljelle. Pianhan olisi hevosten aika tulla sisälle syömään kaurojaan. Hakiessani hevosta tarhasta, huomasin Edmen odottavan sisälle pääsyä jo malttamattomana ja portilla ravatessaan se pöllyytti lunta ympärillään. Hain tamman sisälle ja se jäi karsinaansa tyytyväisenä mutustelemaan kaurojaan ja porkkanaherkku maistui tammalle myös. Olin päättänyt tänään tehdä Edmen kanssa reippaan treenin vielä ennen pimeän tuloa, joten tamman syötyä aloin jo valmistella Edmeä kunnon treeniä varten. Kun harjasin hevosta, mieleni valtasi yllättäen hyvin jouluinen fiilis. Ulkona oli alkanut sataa hiljalleen lunta ja ennuste lupaili pientä pakkasta illaksi ja yöksi. Edme nuokkui kuunnellen harjaustani ja kaivoin taskustani sille vielä muutaman porkkanan palasen. Kun tamma oli saanut varusteet päällensä ja tonttulakin, talutin tamman ulos ja nousin heti selkään aikoen ratsastaa ensin lämmittelyt tietä myöten ja siirtyen sitten kentälle puurtamaan kouluohjelman parissa. Tarkistin vielä jalustimien pituudet ja laitoin käsineet käteeni ja käänsin tamman kulkemaan tien viertä. Alkuperäinen ajatukseni päivän ohjelmasta sai täyskäännöksen, kun Edme näki lumiukon tallipihan keskellä ja jähmettyi korvat tötteröllä ihmettelemään lumista kummajaista. Olin jo hoputtamassa Edmeä jatkamaan matkaa, kun tamma tallustelikin rauhassa lumiukon luokse ja nuuhkaisi kylmää ukkoa ihan läheltä. Ja arvatkaapa, sitten tapahtui? Päivän parasta antia oli ehdottomasti kun Edme aivan yllättäin vei ukolta sen oranssin porkkananenän! Olin tikahtua nauruun, kun tamma tyytyväisenä maiskutteli lumiukkoni nenää. Jouluaattoon oli enää muutama päivä. Siksi päätinkin, ettei tänään puurreta kouluohjelman parissa ja sen sijaan lähdetäänkin Edmen kanssa nauttimaan lumisista maastoista ja jouluisesta ilmasta kunnon metsäretkelle. Ja ehkä vielä illalla tammani saisi yhden porkkanan. Olihan niitä jäänyt jäljelle vielä melkein pussillinen. Ja jopa lumiukollekin riittäisi porkkana uudeksi nenäksi.

Nimi: Sisla
Kotisivut: http://sysala.suntuubi.com

28.12.2018 17:23
Unden riimuongelma - ja sen ratkaisu :)

Unde oli keksinyt taas uuden konnan koukun vaikeuttaakseen Sislan talliarkea. Nimittäin, kun Unden tarhaan menee riimut käsissään aikeissaan hakea ruuna sisälle yöksi, sinkoaa ponin perkele tarhan vastakkaiselle puolelle sekunneissa. Ruunaa ei saa sisälle millään ja poikaa ei näytä haittaavan, vaikka kaverihevoset häviävät ympäriltä sisälle tallin lämpöön. Ilmeisesti Unden mielestä yksin ulkona, villinä ja vapaana on miljoonasti mukavampaa, kuin yöt tallissa kököttäen. Ei siis auta yksin jääminen eikä laitumella namilla houkuttelu saatikka jahtaamaan lähteminen.
Aivan uutena juttuna on ilmennyt myös pään nostelua karsinassa riimuja laittaessa ja riimut päässä ei meinaa ruunan pää pysyä alhaalla paikoillaan ollenkaan.

Sisla oli opettanut Undelle paljon temppuja ja poika osaakin esimerkiksi nostaa esineitä ja pitää niitä suussaan. Lisäksi Undesta on superhauskaa karsinassa venytellä porkkanapalan perässä ja ruuna taipuukin vaikka minkalaiselle mutkalle herkun perässä :D

Niinpä Sisla päätti kouluttaa Undelle riimut mukavaksi uudelleen ja harjoitus alkoi opettamalla poika seuraamaan turvallaan puurokauhasta askarreltua kohdetta, johon Unte oppi nopeasti turvallaan tökkäämään. Kohde toimi myös kentällä ja Sisla sai ruunan kulkemaan kohdetta koskemaan pitkänkin matkan päästä.
Rajalan Pauno kävi ihmettelemässä touhua ja naureskeli Unden innolle juosta puurokauhan perässä.

Muutaman päivän päästä Sisla otti riimut esille Unden ollessa karsinassa ja sijoitti puurokauhan riimujen alle niin, että ruunan oli koskettaakseen kauhaa laitettava turpaansa hieman riimujen turpalenkistä sisään. Unde yllätti ja heti kauhan huomatessaan innostuikin kohteesta niin, että epäilemättä laittoi turpansa alas riimuun. Pian ruuna laittoi päätään paremmin ja paremmin, syvemmälle ja syvemmälle riimun lenkistä sisään ja Sisla päättikin jättää puurokauhan harjoituksesta pois. Tällä kertaa kohde olisi avonainen riimu, johon turpa tulisi asettaa porkkanan saadakseen.
Noo Undella ei aikaakaan kestänyt, kun ruuna tajusi jutun jujun ja turpa alkoi mennä turpalenkkiin kuin itsestään, joten Sisla alkoi vaatia, että ruuna pitää pitää päätään aivan paikoillaan aina vain pidempiä ja pidempiä aikoja saadakseen porkkanaa, jolloin Sisla saattoi nostaa riimut pojan korvien yli vähitellen.
Undesta riimuun turvan pujottaminen alkoi olla jo niin hauska juttu, ettei riimujen loppu pukeminen ollut enää mikään ongelma ja vielä sen jälkeen Sisla opetti ruunaan liikkumaan riimut päässä kohdetta koskemaan, jolloin tehtävä loppui supermukavaan temppuun ja Undelle helppoon temppuun.

Taukoa taas muutama päivä ja turpa riimuun -tempun yleistäminen ensin tallin käytävällä, sitten mentiin kentälle ruunan ollessa vapaana kokeilemaan, vieläkö turpa löytää riimuun myös ulkona. No löytihän se! Lopulta temppua harjoiteltiin myös tarhassa ruunan ollessa villinä ja vapaana. Ja hienostihan se sujui, kun aina uuteen paikkaan siirryttäessä alennettiin vaatimustasoa hiukkasen, jotta ruuna ei turhautuessaan keksi muuta touhuttavaa.

Nykyään ruuna ei tarhasta tule ihmistä vastaan, mutta ei myöskään juokse karkuun riimut nähdessään ja on jopa ilahtunut päästyään taas suorittamaan turpa riimuun -tempun. Myös karsinassa ruuna malttaa pitää päänsä alhaalla kunnes riimut ovat kiinni :) Edelleen ruuna saa satunnaisesti palkana porkkanaa kun temppu onnistuu erinomaisesti :D

Sisla

Nimi: Sisla
Kotisivut: http://sysala.suntuubi.com

23.12.2018 01:51
Lähettäjä: Sisla <vtsysala@gmail.com>
Lähetetty: 23.12.2018 klo 01.26
Vastaanottaja: Amanda <amanda.bekken@miumau.com>

Otsikko: Pikaisia (kisa)kuulumisia!

"Oikeesti Hurrin kanssa valmentautuminen tuotti tulosta! Tarumaassa järjestetyissä joulu kisoissa mie ja Hurri yllettiin voitoon VaB luokassa eilen! Hurri oli ihan huippu ja olen edelleen sitä mieltä, että ori on aivan liian hyvä ja osaava hevonen minun käsiini. Kapasiteettia riittäisi vaikka maailmalle arvokisoja kokeilemaan. Miten ihmeessä se tuli hankitttua tänne meille?

Ei hassummin muillakaan heposilla mennyt. Edme oli suurin yllättäjä, joka haali kolme sijaa eli ison kasan ruusukkeita! Voitettiin työajossa helppo koulukoe, jonka ajattelinkin olevan tammalle pala kakkua, vai pitäisikö sanoa pala porkkanaa :D
Lisäksi Edme nappasi kolmannet sijat maastoesteiltä ja koulusta. Hienosti meni tammankii kanssa siis.

Ja Ines varmaan tahtoo kuulla Undesta. Me startattiin 80 cm esteissä jäätiin toka vikoiksi kiellon takia :( Hitto, että pelotti lähtee ton kaa maastoesteille, kun se oli jo ihan kaheli rataesteillä. Mutt maastossa meni loppujen lopuksi hyvin ja kolmas sija oli meidän lopullinen sijoitus. Vauhdilla mentiin ja aikas hurjapäisiä ratkaisuja nähtiin hypyillä, mutta meijän aika ratkas kisan. Muutaman kerran sai tarrata harjaan kun tuntu, ett Unde oti liiankii varman päälle muutamat esteet.

Mutt mites sinne teille? Eikö lapsilla alkanu lomakii nyt?
Mie aattelin josko huomenna yrittäs Edmen kaa lähtee mehtään kahtoo, josko kylän miehet ois ajanu moottorikelkoilla polut nii tiiviiksi, että reellä pääsee sit jouluajelulle :D

Hyvää Joulua! Toivottaa Sysälän väki
Ps. Nii ja Paunolta terveiset! Hää lupas tarjota teille hirvipaistin, kun tuutte taas käymään :)"

.........

Lähettäjä: Amanda <amanda.bekken@miumau.com>
Lähetetty: 23.12.2018 klo 01.59
Vastaanottaja: Sisla <vtsysala@gmail.com>

"Loistavaa kuulla, että Hurrin kanssa onnisti!! Susta voi tulla ihan superhyvä sen kanssa.
Ja älä höpise, Hurrin kanssa sinulla on mahdollisuus kerrankii edetä kouluratsastajana. Nyt vaa jatkat valmennuksissa käymistä ja suunnittelet jo seuraavan vuoden kisakalenterin valmiiksi, nii tiiät mihin tähdätä.

Itse olen lähössä ensi viikolla taas etelään kisoihin. Mukava, kun sieltä oppii, miten suuressa hevosmaailmassa toimitaan! Siellä kisataankin ihan eri leveleillä, mitä täällä! Hevoseni matkustaa jo heti joulun jälkeen etukäten sinne, nii tottuu ympäristöön.

Ai nii! Ja sinä ole varovainen sen Unden kanssa. Sinun ei parane loukata itseäsi ennen ensi vuoden kisakautta. Ja katokkii ett Hurri pysyy terveenä..."

Nimi: Sisla
Kotisivut: http://sysala.suntuubi.com

02.11.2018 18:52
Hukan Captain Hurricane muuttaa Sysälään

Ja niinhän siinä sitten kävi, että siskoni sai tahtonsa läpi ja niin uusi koulukonkari Hukan Captain Hurricane asteli Sysälän pihaan traileristaan. Ori katseli rauhallisena ympärilleen ja sen turpakarvat värisivät sen haistellessa uusia tuulia.

Kun Amelie oli tullut kylään, hän aloitti välittömästi selailla heppamyyntejä ja sain lukea aina vain hienompien, taitavampien ja kalliimpien hevosten myynti-ilmoituksia tietokoneen ruudulta.
“Katso Sisla tämä! 5-vuotias hannoverori! Loistokas koulupainotteinen suku! Tää on ihana, katon nyt!” Hän hihkui likipitäen jokaisen katsomansa hevosen kohdalla.

Tallissa katselin uutta asukkia.
“Aivan liian hieno hevonen minulle”, mietin.
Mutta sen karsinan edessä hetken ihailtuani, olin aika varma, että nämä olivat elämäni parhaat hevoskaupat…

Onneksi Alegren marraskuun poistomyynnit sattuivat juuri sopivasti siskoni vierailun aikaan ja sinne sai Amelie lopulta houkuteltua minut katsomaan. Siskoni innostui myytävien hevosten kuvia ja tietoja selatessaan shoppailemaan ihan hulluna ja oli jo hamstraamiaan heppoja majoittamassa Sysäläänkin, kun omat tallipaikat täyttyivät. Amelien heräteostokset olivat minulle tuttuja, niinhän myynti-ilmoituksen kuvassa niin söpö Undekin lopulta Sysälään oli ongelmaponina päätynyt.

Siskontyttöni Ines asteli tallin ja kurkisti karsinan oven yli Hukan Captain Hurricanen karsinaan. Sitten hän vilkaisi juuri oveen ruuvaamaani nimikylttiä ja silmäili uudelleen hevosta.
Ineksen mielestään hienolla hevosella kuuluu olla hieno, erikielinen lempinimi “Niin kuin Hurricane tai pelkkä Captain,” hän virnisteli.
“Minusta Hurri on ihan hyvä ja ainutlaatuinen, joten pitäkööt ori tutun lempinimensä,” selitin Inekselle.

Sisla

Nimi: Sisla
Kotisivut: http://sysala.suntuubi.com

18.09.2018 21:22
Flippa (tai pitäisi jo varmaan sanoa Flickan) oli lastattuna traileriin, joka loittoni tallin pihasta risteykseen kääntyen siitä Isolle tielle ja katosi sitten näkyvistäni puiden taakse.
Olin ojentanut tamman riimunnarun Vilhelmiinan käteen ja tamma oli astellut luottavaisena hänen jäljessään traileriin ja jäänyt sinne tyytyväisen oloisena makustelemaan heiniään.
Trailerin kadottua jäin vielä hetkeksi katsomaan sen perään, kunnes puhelimeni soi.

“Hei! Ajattelin soittaa sinulle, kun ei olla pitkiin aikoihin puhuttu. Joko olet saanut myytyä sen tamman? Suokkikos se nyt taas oli? Meillä on tallissa muuten uusi puoliverinen. Se on upea! Sinun pitäisi päästä joskus katsomaan sitä. Saattaisit saada jopa ratsastaa. Tuntisit millainen on loistoratsu.” kuulin siskoni paasaavan puhelimeen minun saamatta sanaakaan väliin.
“Niin nuori suomenhevonenhan Flipperi on?” mutisin luuriin siskoni vetäessä henkeä.

“Eikös sinulla ole nyt karsinoita vapaana, nyt kun Flipperinkin möit? Sinun pitäisi saada hevonen, jolla voi oikeasti ratsastaa. Eikös se sun ruuna oo jo aika vanha ja se sun irkku ei nyt oikein oo kaikista… No… Sehän on pitkä projekti vielä. Minä aattelin, että kahottais hevosia yhessä joskus. Jos löytäisit jonkun kivan sitten, kun sulla siellä on tilaakin, vaikka muille jakaa. Heh. Miten muuten meijän Unde? Joko oot sen selässä pysyny.”
“Unde on oikein kiva. Sen kanssa ollaan päästy jo mukavasti eteenpäin ja…” vastasin sivuuttaen täysin siskoni puheet uudesta kilpahevosesta. Jo ajatuskin siskoni kanssa hevostenmyynti-ilmoitusten selaamisesta puistatti.

“Aha no hyvä!” kuulin tuhahduksen puhelimestani. “Ajattelin, että voisimme tulla käymään. Vaikka sitten katsomassa Undea. Sinun siskontyttäresi tahtoisi nähdä sen taas. Ehkä ratsastaa, jos poni on jo valmis siihen.” Amelia sanoi painottaen sanoja sinun ja siskontyttäresi kuin kertoakseni, että olin taas laiminlyönyt velvollisuuksiani tätinä.

“Kyllähän se käy. Tervetuloa vaan.” huokaisin kyllästyneenä. Tiesin, ettei siskoni (ja varsinkaan hänen perheensä) vierailu ollut helppo juttu ja yleensä kaaosta sai selvitellä vielä pitkään itse aiheuttajien poistuttua paikalta.
Viime kerralla Amelie oli päättänyt järjestää varusteaitan uuteen uskoon niin, että hevosten varusteet olivat vielä pitkään aivan sikin sokin kadoksissa mikä missäkin. Lisäksi olin pelastanut ison mustan jätesäkillisen satulahuopia, loimia ja vilttejä, jotka siskoni aikoi siivousvimmassaan viskata suoraan roskiin.

“Ostat sitten katsos uusia. Tuossakin loimessa on katsos reikä. Reikä!”
“Ensinäkin se on vielä ihan kelpo loimi, kun sen paikkaa. Ja milläs rahalla sie luulit, että noin vain uusia ostan? Vielä, kun Edme kuitenkin heti rikkoo omansa. Sille olla jatkuvasti ostamassa uutta, jos ei kehtaa vanhaa parsia. Ei minulta löydy sellaiseen ylimääräistä!” tiuskaisin silloin ehkä hiukankin liian napakasti.
“No voisit ainakin pitää varusteista parempaa huolta. Likainenkin se on. Onko sinulla pesukonetta, missä pestä nuo?” Amelie oli vasta pääsemässä vauhtiin, joten päätin napata jätesäkin mukaani ja painella sen kanssa suoraan varusteaittaan sanomatta sanaakaan.

Saahan nähdä, mitä hänellä on tällä kertaa aikeenaan.

Sisla

Nimi: Sisla
Kotisivut: http://sysala.suntuubi.com/fi/eteinen/

05.08.2018 00:38
Sysälän Heppa-agility 31.07.2018

Mikä olisi mukava kilpa, jossa saisi kokeilla hyvässä hengessä jotain ihan uutta hevosensa kanssa? No Sysälän Heppa-agility tietenkin!

Kisapaikalla oli vilinää. Esteiden pystytyksiä tehtiin vielä juuri ennen Helpon luokan alkua. Aurinko oli ennenkin suosinut Sysälän kisoja ja tämä päivä ei todellakaan ollut poikkeus. Onneksi buffetista sai viileää sitruunalimpparia ja jäätelötkin tekivät kauppansa helteessä. Helpon luokan rata saatiin valmiiksi ja kilpailut saivat alkaa.

Mimosa Mäkinen - Light Hurricane

“JAAA A seuraavaksi helpon luokan radalle pääsevät Mimosa ja Light Hurricane!” Särähti isoista kaiuttimista niin lujaa, että kaiuttimia lähimmät katsojat joutuivat peittämään korvansa.

Pieni kermanvärinen poni asteli kentälle intoa puhkuen. Pikku poni ei millään meinannut rauhoittua radan alkuun vaan pinkeä ponitamma pyörähteli ja hypähteli niin, että ponin ohjaaja joutui hetken aikaa rauhoittelemaan tammaansa.
Radan ensimmäiset hyppyesteet olivat kaksikolle helppoa kauraa ja suoriuduttuaan niistä ennätysajassa, kaksikko jatkoi huimaa etenemistään kohti silta estettä. Ponitamma olisi mielellään vain laukannut sillan yli kuin alla olisi ollut Kolme iloista pukkia -sadustakin tuttu peikko, mutta Mimosa ponin riimuissa oli tarkkana ja hiljensi vauhtia niin, että tamma suoritti sillan varsin tyylipuhtaasti, ravissa.
Kohti pujottelukeppejä siis matka vei ja tamma malttoikin kierrellä ja kaarrella kepit huolellisesti niitä kaatamatta tai liiemmin edes koskettamatta.
Seuraavana oli hieman tuulessa lepattava verhoeste, joka sai ponin hieman nostamaan päätään. Poni epäröi hiljentämällä vauhtiaan juuri ennen estettä, mutta Mimosa tunsi ponin metkut hyvin ja maiskutti muutaman kerran ja niin kermanvärinen pikkuponi uskaltautui verhoesteen läpi. Tässä oli hyvä sauma palkita poni rohkeasta suorituksesta.
Ponille selkeästi haastavinta oli pysyä paikoillaan. Kun tamma oli vauhdin makuun päässyt, sen oli vaikea keskittyä ja rauhoittua aloilleen. Tämänkin Mimosa kuitenkin handlasi hyvin ja tamma pysyi kuin pysyikin täydet kolme sekuntia laverilla ja ihan ensimmäisellä yrittämällä.
Mimosa päätti lähteä kokeilemaan poninsa kanssa keinua, joka olisi vaativa, jopa kokeneille agilityharrastajille. Ottaen varman päälle Mimosa pysäytti tamman ennen estettä ja rauhassa käynnissä poni lähti keinulle. Ja hupsista pikku poni selviytyi kiikkerästä keinusta aivan huomaamattaan ja näin parivaljakko pääsi loistoajalla maaliin ja saaden vielä aikaedun itselleen :)
“Huuuippusuoritus Mimosalta ja Light Hurricanelta, jotka saivat helpossa luokassa ajakseen 2 minuuttia 34 sekuntia ja 49 sadasosaa! Kaksikko suoriutui voittoon räjähtävällä nopeudellaan ja tarkalla tekniikalla, sekä uskaliaalla viimeisen esteen suorittamisellaan”, kuului kaiuttimista tällä kertaa ihan siedettävällä äänenvoimakkuudella.

Jannica - Marshmallow AD

“Seuraavana vaikeaa luokkaa tulevat koittamaan Jannica ja Marshmallow AD. Olkaa hyvä!” Kuuluttaja huudahti ja valkoinen welshponi ohjaajineen asteli radalle. He ottivat rauhassa oman aikansa ennen kuin lähtivät suorittamaan rataa.
Ensimmäinen hyppyeste ylittyi hötkyilemättömällä tyylillä, mutta orista näki, että se tiesi, mitä tänne oltiin tultu tekemään.
Sitten olisi silta, jota oli nostettu hieman korkeammalle kuin, mitä se oli helpossa luokassa ollut. Siltaeste mentiin yli juuri ja juuri ravissa, mutta Jannica sai oriin vauhtia seuraavalle hyppyesteelle ja se ylittyi hienosti.
Seuraavana oli edessä tarkkuutta vaativa pujottelu. Ja tarkkuuttahan kaksikolta löytyikin. Kepit kierrettiin just eikä yhtään melkein ja, jopa viimeisen pujottelukepin kiertäminen onnistui ilman minkäänlaisia ongelmia. Jannicasta huomasi, että hän oli lähtenyt hakemaan tästä luokasta täydellistä ja varmaa suoritusta ilman liiallista hötkyilyä.
Seuraavan 50 sentin hyppy oli helppo homma ja tunneliin valkoinen poniorii ja ohjaaja sukelsivat vauhdilla. Nyt alkoi orillakin löytyä isompaa vaihdetta päälle ja peruutuskujalla nähtiinkin nopein aika koskaan. Kuitenkin Jannica hallitsi ponin ja poni ei hipaissutkaan puomeja peruuttaessaan.
Peruutuskujan jälkeen Jannica hieman rauhoitteli poniaan ja seuraavalle esteelle löytyi taas se alkuradasta tuttu hötkyilemätön tyyli. Laverille orii asetteli hienosti kaikki neljä jalkaansa ja Jannican oli helppo pitää valkea poni paikoillaan laverilla vaadittavat viisi sekuntia.
Yleisössä oli selkeästi aistittava jännitys parivaljakon saapuessa viimeiselle esteelle, joka olisi tässäkin luokassa keinu. Osa jopa varmasti pidätti hengitystään, kun poni lähti askeltamaan keinulle. Kaikki ponin jalat olivat keinulla, lankku keinahti ja tottuneen oloisesti poniori asteli tämänkin esteen yli. Vielä viimeinen spurtti maaliin ja yleisö sai taputtaa.

“Tämä varma ja virheetön suoritus Jannicalta ja Marshmallow ADltä vei heidät voittoon ajalla 4 minuuttia 58 sekuntia ja 12 sadasosaa. Ei ehkä nopein tässä luokassa tänään näkemämme, mutta täysin virheetön ja tyylillisesti puhtain, jonka takia voittokin tälle parille napsahti”, kaikui vielä kaiuttimista vaativan luokan suoritusten päätteeksi.

Sisla

Nimi: Sisla
Kotisivut: http://sysala.suntuubi.com/fi/eteinen/

22.07.2018 23:14
Sinisimpukan kisat

30.6.2018

Kesäkuun viimeisen päivän aamuna pakkasin hevoset mukaan ja lähdin kohti itselleni aivan uutta Sinisimpukan tallia. Tallilla järjestettiin avajaiskilpailut, lajina esteratsastus, joten arvelin tallin olevan aivan uuden uutukainen.
Tallin pihalle saavuttuani näinkin hienon tallirakennuksen ja ison kentän sekä maneesin, jossa kilpailut järjestettäisiin.
Hevosten valmistelu sujui jo rutiinilla, joten pian kaikilla hevosilla oli kilpavarusteet niskassaan ja jäimme odottamaan ensimmäisen luokkani alkua.
Ekassa luokassa ei ollut minun lisäkseni muita osallistujia, joten otimme Edmen kanssa radan hyvin varman päälle. Eihän Edme muutenkaan ole mikään esteratojen kuningatar ja vaikka saimmekin puhtaan radan tuli aikasakkoja roimasti.
Yllätys yllätys Edme oli luokkansa paras (ja siis ainoa osallistuja) ja toi kotiin hieman herkkurahaa sekä hupaisan ponikokoisen loimen, joka meni tammalle juuri ja juuri kaulaliinasta.
Kotia päästessämme esittelin loimea tallin väelle ja naurusta ei meinannut tulla loppua, kun tajusinkin loimen juuttuneen roikkumaan tamman kaulaan. Onneksi saksilla saimme Edmen pelastettua pinteestä leikkaamalla loimen narut poikki.

Muilla heposillakaan ei näissä kisoissa juurikaan menestystä tullut.
Kelmi kisasi 60 senttimetrin luokassa ja jo toisella esteellä tuli kielto, joten aikaa valui hukkaan tällä esteellä säheltäessäni.
Unden tai Smartan kanssa ei mennyt sen paremmin. Unde oli jännittynyt ja radalla meno oli niin yhtä hurlumheitä, että vaihtaessani lennosta Smarttaan unohdinkin tamman kanssa radan kokonaan. Jäimme siis molempien kanssa 80-90 cm luokan sijoituksissa ihan hännille.

Kerättyäni itseni seuraavaan luokkaan tuli Yessin kanssa onnistuminen. Tamma oli huippuhyvä ja saimme jännittää kärkisijojen tuloksia ihan viimeiseen asti. Lopulta olimme satasen luokassa Yessin kanssa toisia ja se ilahdutti minua kovasti. Yessi voitti itselleen riimun ja riimunnarun :) Tulevat kyllä toisaalta tarpeeseen, sillä ei tammalla ole riimuja jo tarpeeksi omasta takaa :D
Takunkin rata meni hyvin, mutta luokan muut osallistujat olivat niin kovatasoisia, ettei minun ja Takun suoritus tällä kertaa riittänyt kuin ihan luokan sijojen häntäpäähän.

Kisapäivä meni mukavasti ja hevosistakin (paitsi Undesta) oli selkeästi kiva päästä taas pitkästä aikaa muihin maisemiin kisaamaan :D

Sisla

Nimi: Sisla
Kotisivut: http://sysala.suntuubi.com/fi/eteinen/

18.07.2018 23:06
Flipan kanssa jos metsään haluat mennä nyt…

… sä takuulla yllätyt!



Liki kolmenkymmenen asteen helle oli korventanut kentän kuivaksi kuin autiomaa. Kastelu yritykset olivat aivan turhia, sillä vesi hävisi kuivaan kentän pintaan auttamatta pölyyn juuri ollenkaan. Täyttä veden tuhlausta siis ja vaikka Rajala olikin asentanut pumpun letkuineen kaivoon, jotta hevosten juottaminen helteellä kävisi ilman ämpärin täyttörallia, oli työ niin järkyttävä ja hyöty niin häviävä, että kenttä sai jäädä pölyämään ihan omassa rauhassaan.

Onneksi on kunnon maastot!

Kehnon kentän aiheuttamat tilanteet pelastaa Sysälän kunnon metsämaastot, joiden polkuja ei kyllästy kiertelemään. Tänään olisi Flipan vuoro päästä maastoon.

Huutelin Flippaa laitumen reunalla ja eipä pitkin mennyt, kun pikku tamma ilmestyi puiden lomasta löntystäen. Kuumuus teki tehtävänsä ja hevoset olivat linnoittautuneet metsään, pois paahtavasta helteestä. Juuri ja juuri ne metsän reunasta kurkistivat, kun toin vettä tai kävin tuomassa uuden suolakiven.
Flipperin sain tällä kertaa helposti kiinni ja tamma tuntui olevan tyytyväinen päästessään paarmoja karkuun tallin viileyteen.
Muutaman murusen leipää kaivelin Flipalle tallissa ja lähdin hakemaan aitasta varusteita.

Aitan ovi ei halunnut taaskaan aueta ja tulikin kiskaistua kahvasta turhankin rivakasti, sillä ovi avautui sepposen selälleen kumeasti kolahtaen.
Sytytin valon aittaan oven vierestä ja lähdin penkomaan Flipan varusteita. Satula ja suitset olivat siellä, missä kuuluikin, muttei satulahuopaa meinannut löytyä mistään. “On se kumma, miten kirkkaan vaaleanpunainen huopa voi noin vaan hävitä,” tuskailin ja päätin, että Flippa saisi tällä kertaa lainata Unden mustaa huopaa, saman kokoisiakin kun olivat.

Palasin karsinalle varusteineni ja askartelin vielä suitsiin uudet pesoakuolaimet, joita olimme vasta kertaalleen kokeilleet ja asensin suitset tammalle päähän.
Sitten Flippa sai Unden huovan selkäänsä ja satulan lampaankarvapehmusteineen. Päätin laittaa suojat tammalle jalkaan varuiksi, jos tie vaikka vie maastoesteille. Eihän silloin voi olla muutamaa estettä hyppäämättä :)

Tamma virkistyi laitettuani suojat ja martingaalit ja huomasin sen halajavan hyppäämään kentälle, vaan kuinkas mieli muuttuikaan, kun astuimme ulos tallin viileydestä suoraan kuumalle pihamaalle.
Nousin selkään jo heti tallin etuovelta ja lähdin ratsastamaan kohti metsäpolkuja ajatuksenani jatkaa vähän matkaa pellon viertä Isolle tielle ja kääntyä sitten jostakin kohtaa Isolta tieltä metsään.
Flipan mielestä olimme menossa kentälle hikirääkkitreeniin ja se ei sille olisi sopinut, joten se ei olisi tahtonut millään suunnata tallipihan poikki, vaan kääntyili kohti tarhoja ja laitumia yrittäen ehdottaa sittenkin reittiä takaisin heppatovereidensa luo.

Pääsimme kuitenkin kentän ohi pellon viereen ja pikkuhiljaa Flippakin alkoi ymmärtämään, että nyt ollaan metsään menossa. Tamma virkistyi huomattavasti ja rauhallista käyntiä oli vaikeaa pitää tamman hulmutellessa eteenpäin.

Hieman ennen autiotaloa käännyimme polulle ja tamma sai ravata pitkähkön ylämäen, jotta inhottavat paarmat jäisivät jälkeen, eivätkä pörräisi jatkuvasti ympärillä. Metsässä oli paljon viileämpää ja jopa pieni tuulenvire puhalsi puiden välistä tuoden helpotusta helleilmaan.
Humputtelimme poluilla ylös ja alas, oikealle ja vasemmalle ja pian huomasin etten ollut enää ihan varma, missä tarkalleen olimme.
Huolta se ei kuitenkaan herättänyt sillä pidin jollain kieroutuneella tavalla siitä, etten ihan tarkalleen tiennyt, mistä tulisi seuraavaksi kääntyä tai mikä reitti tulisi valita. Eksyneenä löysi parhaat paikat ja pieni epävarmuus omasta sijainnista teki maastoilusta huimasti jännempää.
Sitä paitsi olihan minulla aina kännykkä mukana, jonka gps takasi etten lopullisesti jäisi metsään ja vielä puollustelellakseni eksymisenhaluani tiedän ja kerron, että kovin kauaksi Sysälän maastoissa ei voi vaellella niin, ettei jossain vaiheessa eteen tule joko Sysälän pellot, Isotie, järvi tai valtatie.

Ja niin kävi tälläkin kertaa, kun saavuimme valtatien varteen vain vähän matkan päähän sorakuopalle johtavasta risteyksestä. Päätin nousta tamman selästä ja taluttaen kulkea valtatien reunaa sorakuopalle ja lyhyt matka sujuikin ongelmitta.
Olin jo tallissa arvellut oikein arveltuani, että matka vie vielä maastoesteille ja päätin hypätä kahden tukkiesteen ja haudan sekä aidan radan. Kiipesin selkään ja lyhensin jalustimia reijälla tai parilla.
Painoin pohjetta Flipan kylkiin, mutta ennen kun kerkesin miettiäkkään laukannostoa oli tamma jo ponkaissut riemupukkien saattelemana laukkaan.
Minua nauratti. Höpsö tamma.
Annoin Flipan laukata pientä ylämäkeä täysillä kaahaten tukkiestesuoralla kohti kahta ensimmäistä estettä, mutta ohjasin tamman reilusti ohi esteiden. Mäellä pysäytin tamman ja käännyimme ympäri tarkoituksenani kävellä rauhallisesti alas ja ottaa tukkiestemäki uudelleen sillä kertaa rauhallisemmin laukaten ja esteet hypäten.

Nyt tamma kuunteli minun lähtökäskyä ja tukkiesteet ylittyivätkin pienestä pöhinästä huolimatta hallitusti. Päätin kuitenkin ottaa tamman kanssa tukin vielä kertaalleen ja sitten jatkoin laukkaa hieman vauhtia lisäten sillä tiesin, että hautaesteelle olisi hieman matkaa. Hautaesteen pohjalla oli joskus ollut vettä, mutta nyt se oli täysin kuiva. Tein kunnon pidätteen ennen estettä, jotta Flippa ei kaahottaisi haudalle, kuin höyryjuna. Jouduin hidastamaan, jopa liioitellusti, jotta sain tamman ottamaan esteelle tulon iisimmin. Tammalla kun oli tapana varsinkin sen mielestä aivan liian matalilla esteillä läpijuosta esteet hyppäämättä juuri lainkaan.
Ja niin tästäkin esteestä päästiin mallikkaasti yli.

Käänsin Flipan hieman kapeammalle polulle joka kulki kohti peltoja. Pellot ympäröi matala aita, joka sai toimia ratani viimeisenä esteenä. Lähestyin peltoja ja metsä jäi taakse. Aita tuli eteen aika yllättäin ja jouduin hidastamaan melko paljon vauhtiamme, mutta selvisimme hypystä hienosti. Rata oli suoritettu ja hiljensin raviin. Ravaisimme nyt pellon poikki metsään ja sitten metsäpolkuja pitkin aina tallille asti. Tälle pellolle sorakuopan vieressä olimme saaneet ratsastusluvan maanomistajalta, joka oli kertonut kasvattavansa lähinnä heinärehua omille lemmikin arvossa pitämille lehmilleen.
Tien toisella puolella oleville pelloille ei kuitenkaan saa jalallaankaan astua, sillä ne kuuluvat suvulle, joka on haastanut eripuraa kylällä vaatien muita kyläläisiä palauttaman muka heidän suvulleen kuuluvia maita, jotka heidän mukaansa on vähintäänkin laittomasti heiltä anastettu.
Totta kuitenkin on se, että aikoinaan nuori ja kokematon tilanpitäjä hoiti taloudelliset velvoitteensa niin huonosti, että tilan maita laitettiin jakoon pakkohuutokaupalla velkojen kattamiseksi. Silloiset kiperät riidat suvun ja kyläläisten välillä ovat jättäneet joitakin arpia kyläläisten välisiin suhteisiin vielä tähänkin päivään asti.

Saavuimme Flipan kanssa metsän reunaan ja sukelsimme taas vihreään viileyteen. Polku kävi hieman kapeammaksi ja juurakkoisemmaksi, joten päätin hidastaa käyntiin. Jopa käyntivauhtia ehtisin tallille juuri sopivasti Bellan saapumiseen. Hän oli sanonut tulevansa viiden aikoihin hoitamaan Uunon.
Metsässä rapistelivat niin räksän poikaset, linnut kuin muutkin metsän eläimet.
Sadasosa sekunnin ajan en tajunnut ollenkaan, mitä tapahtui. Tajunnan ehdittyä mukaan olin jo tippunut maan aluskasvillisuuden sekaan ja tunsin vihlovan kivun leviävän lonkan seidulta.

Älysin tippuneeni ja huoli Flipperistä tuli välittömästi mieleeni. Kömmin varovasti ylös kokeillen olivatko kaikki ehjänä ja huomasin, ettei Flipperin perhana ollut jäänyt odottelemaan minua. Lähdin kävelemään polkua eteenpäin, jonne ajattelin tamman kaikonneen.
Seuraavan mutkan jälkeen näin hevoseni puistikossa ohjiinsa sekoittuneena. Tamman luokse päästyäni aloin selvitellä sen ohjia ja totesin niiden katkenneen koko rytäkässä. Flipperi näytti olevan kunnossa mikäli selviää säikähdyksestään ja päätin rikkoutuneista ohjista huolimatta ratsastaa kotiin. Nousin selkään ja oikea lonkkani muistutti saaneensa kunnon kolauksen. Pieni irvistys kävi kasvoillani, mutta kipu kaikkosi päästyäni Flipan selkään. Ratsastimme rauhallisesti kotiin ja loppumatka onneksi sujui ilman sen kummallisempia sattumia. Vieläkään en ollut keksinyt, mika Flipan oli sillä tavalla oli säikäyttänyt.

Talliin saavuttuani Bella oli jo harjaamassa Uunoa ja hänen ilmeensä oli kyllä näkemisen arvoinen. En ollut tajunnutkaan, miten paljon oksia ja varpuja pusakkaani oli tarttunut ja että housuni olivat aivan hiekassa. Poskessani oli vissiin naarmu, mutta muuten olin selvinnyt ehjin nahoin.
Selitettyäni hänelle sattumuksen ja riisuttuani Flipperin varusteet, tutkailin tamman ohjia ja totesin, että uudet oli ostettava. Harmitti, sillä ostamani punotut nahkaohjat olivat kalliimmat ja laadukkaammat eivätkä ne olleet olleet vielä käytössä kovinkaan kauaa.
“Joudunko tästä hyvästä nyt tarjoamaan kakkua kaikille?” kysyin Bellalta irvistäen. Hän naurahti ja vastasi, että jos pidetään asia meidän välisenä niin voidaan jakaa kakku kahden kesken. Ei muiden tarvitsisi tietää.

Sisla

Nimi: Bella
Kotisivut: http://jekunuuno.suntuubi.com/

21.06.2018 19:06
Ensimmäistä kertaa Sysälässä

Ulkona paistoi osittain aurinko, kun parkkeerasin autoni Sysälän tallipihaan. Nousin hitaasti pois autostani ja suljin mustan mersun etuoven perässäni. Vilkuilin ympärilleni ja hymyilin - paikka vaikutti juuri sopivan rauhalliselta. Avasin autoni takaoven ja nappasin penkiltä syliini vielä muutamat loimet ja pintelisetin, jotka toin kotoani. Suurin osa Uunon tavaroista oli kyllä jo kulkeutunut Uunon mukana Sysälään.
Lähdin viemään tavaroita talliin ja katselin samalla ympärilleni. Laitumien suunnalla näkyi hevosia, mutta en nopeasti katsottuna pongannut Uunoa. Tallissa vein tavarat paikoilleen ja kävin samalla hakemassa Uunolle pienen palan porkkanaa tavaroideni joukosta. Porkkanapussi oli vakiotavara varusteideni joukossa.
Kävelin ulos tallin ovista ja suuntasin kohti aitauksia. Uuno tarhasikin yhdessä niistä ilmeisesti Takku -nimisen oriin kanssa. Pojat vaikuttivat olevan keskenään sulassa sovussa. Vihelsin hieman kiinnittäen rautiaani huomion. Uuno hörähti kuuluvasti ja suuntasi minua vastaan portille. Hymyilin lempeästi hevoselleni ja silitin sen lämmintä turpaa. Oriini vaikutti hyvin rauhalliselta ja kaikesta päätellen se oli jo kotiutunut. Pujahdin aidan alitse aitaukseen ja laitoin oriilleni riimun. Tarjosin sille pienen palan taskussani olevasta porkkanasta ja portin avattuani lähdin viemään sitä talliin. Vilkaisin vielä taakseni varmistaen, että olin sulkenut portin huolella. En haluaisi päästää muita hevosia karkaamaan.

Tallissa päästin Uunon karsinaansa ja hain harjapakkini. Lisäksi hain jo valmiiksi rungottoman satulan ja kuolaimettomat suitseni. Kävin vielä hakemassa autostani kypäräni ja kintaani. Vilkaisin samalla itseäni auton ikkunasta. Olin laittanut aamulla päälleni tummanvihreät ratsastushousuni, jotka nyt näyttivät lähinnä harmailta. Naurahdin itsekseni ja suuntasin takaisin Uunon luo. Aloitin hevoseni harjaamisen ja samalla juttelin sille kaikkea. Samalla toivoin, etten ole ainoa, joka niin tekee.
Harjauksen yhteydessä putsasin tietysti Uunon kaviot, jonka jälkeen pyörittelin sille jalkoihin pintelit. Tämän jälkeen länttäsin omaan päähäni kypärän ja nostin oriini selkään satulan. Rungotonsatula oli ehkä parhainta maailmassa. Jätin satulavyön hyvin löysälle ja laitoin kuolaimettomat suitset ratsuni päähän. Uuno seisoi koko ajan vain paikallaan ja välillä laittoi päätänsä syliini. Ei se oikeasti niin Juro ollut, kunhan esitti.

Talutin Uunon kentälle, jossa nousin selkään. Ajattelin ratsastaa oriin vain kevyesti, koska se oli vasta kotiutunut. Aloitin pitkinohjin käynnissä ja muutaman kierroksen jälkeen kasasin ohjat. Uuno pärski rentoutuneena ja haki heti ohjastuntumalle. Kehuin Uunoa ääneen ja aloitin ratsastamaan käynnissä kahdeksikkoa. Oriini vaikutti hyvin vetreältä ja energiseltä, liikkuen hyvin taipuneesti ja oikeinpäin.
Tehtyäni muutaman kahdeksikon käynnissä, siirryin raviin ja jatkoin samaa harjoitusta. Uuno pärskähteli innoissaan ja minua hymyilytti.

Alkulämmittelyn jälkeen aloitin tekemään laukannostoja pääty-ympyrällä. Muutoin työskentelin harjoitusravissa ja tein temponvaihteluja. Uuno kuunteli erityisen hyvin ja liikkui lennokkaasti. Tein tehtävää kumpaankin suuntaan hetken ja lopetin hyvän pätkän jälkeen. Ratsastin vain parikymmentä minuuttia, koska ajattelin mennä kävelemään lähiympäristöön loppuverryttelyt.
Jostain syystä Uunon ja minun kävelystäni tulikin laukkasuora. Johtuen ehkä Sysälän kauniista maastoista tai sitten vain molempien vauhtihirmuudesta. Loppujen lopuksi loppuverkka venyi ja palasimme tallille paria laukkapätkää myöhemmin. Tallin pihassa tulin alas Uunon selästä ja vein sen talliin. Otin siltä varusteet ja harjasin sen huolella. Sitten piti vielä palauttaa se tarhaan, ennen kuin saatoin itse lähteä kotiin.

Hymyillen istuin autoni ratissa ajaessa kohti kotiani: olimme löytäneet Uunon kanssa mahtavan tallin!

//Vähän lyhyt, mutta menkööt :)

Nimi: Sisla
Kotisivut: http://sysala.suntuubi.com/fi/eteinen/

05.02.2018 02:15
Pikku Martan tarinan alku

Napakka pakkanen paukkui nurkissa ja viimainen tuuli pieksi ulkoseiniä saaden kevyen pakkaslumen tanssimaan hangella. Oli jo pimeää, mutta tallin ikkunoista kajasti ulos asti lämmin valo.
Sisällä tallissa oli lämmintä ja kullankeltaisilla oljilla makasi musta tamma levottomana puuskuttaen. Tamma nousi kömpelösti ylös, kiersi ahdistuneena muutaman kierroksen karsinassaan laskeutuakseen taas maaten oljille ja yritti kovasti. Oli kestänyt jo useampi minuutti eikä mitään ollut vielä tapahtunut.
Viime talvena alkunsa saanut varsa oli kaikessa hiljaisuudessa syntymässä keskelle helmikuun alun kylmintä talvea. Pieni tulokas oli saanut alkunsa silkasta vahingosta täysin suunnittelematta.
Rakkausvarsa siis.

Nurkasta kuuluva rapina sai tamman säpsähtämään jalkeille ja salamana pieni olio sinkaisi tallin käytävän poikki piiloutuen taas varjoihin. Talliin palasi hiljaisuus, mutta rauhallinen tunnelma oli rikkoutunut.
Tamma oli noussut ylös ja pyöri tuskaisena ympyrää kuopien ja huohottaen. Taas se yritti. Sen karva kiilsi ja suupielestä valui vaahto. Oliko jokin vialla? Aikaa oli kulunut aivan liian kauan.

Tämä varsa ei ollut tamman ensimmäinen. Tamma oli kokenut, olihan sillä jo kolme komeaa varsaa, joista kaikista oli tullut menestyjiä, kiitos tamman lempeän kokemuksen ja napakan kurin. Edelliset olivat olleet kesävarsoja ja tamma oli pitänyt huolen, että ruoho oli parhaimmillaan ja ilmat lämpimät. Aiemmat olivat olleet helpompia.

Käytyään taas pitkäkseen ja suljettuaan silmänsä se yritti vielä. Pian se ei enää itse jaksaisi. Tamma ei ollut kokenut tätä ikinä ennen yksin. Aina ennen lähellä oli ollut tuttu ihminen. Vaikka tamma oli ollut vieraassa paikassa tuttu ihminen oli ollut sielläkin. Hengitys oli muuttunut vaikeaksi.
Ikkunaan muodostuvat jääkukat muistuttivat ulkona raivoavasta pakkasesta, tuuli yltyi ja tallin valot välkkyivät.
Pian tallin sähköt katkesivat. Pimeydessä musta tamma taisteli.

Ovi tempautui auki ja kylmä ilma karkasi sisään pöllyyttäen lattialla olevia olkia pitkin käytävää. Tamma ei välittänyt. Ovea oli vaikea saada kiinni tuulen ravistellessa sitä.
Tamma kuuli tutut askeleet ja haistoi tutun ihmisen. Se nosti päätään, hirnahti ilahtuen, mutta näki tutut huolestuneiksi muuttuneet kasvot. Tutun ihmisen huoli tarttui. Tamma tiesi, että ihmisen huoli merkitsi pahaa.
Ihminen katosi. Jätti tamman yksin pelottavan tunteen kanssa.

Ihminen palasi huovan ja myrskylyhdyn kanssa. Huovasta ei ollut paljon apua, mutta lyhdyn valo helpotti tamman oloa. Ihminen puheli jotain. Tamma ei kuunnellut, se yritti vielä kerran. Tällä kertaa se sai apua ja pian olo helpotti, mutta väsymys ei väistynyt.

Pikku tamma otti ensiaskeleitaan. Musta tamma katseli sitä, muttei jaksanut itse nousta, vaikka kuinka ponnisteli. Jalat eivät vain kantaneet. Tuttu ihminen oli koko ajan läsnä. Tamma tiesi varsan olevan vahva ja tutun ihmisen huolehtivan pikku tammasta lempeällä kokemuksella ja napakalla kurilla. Tamma tiesi pikku tammansa kasvavan parasta heinää syöden, nauttien tulevien kesien lämmöstä ja syksyjen sateista.

Jos tamma olisi tiennyt eläinlääkärin avun olevan tulossa pian, ehkä se olisi yrittänyt vielä viimeisillä voimillaan nousta jaloilleen. Mutta se ei tiennyt ja vaan vaipui vaikeasti huohottaen oljille säästellen loppuja voimiaan nuuhkaistakseen omaa pikku varsaansa. Tuttu ihminen itki.
Tamma tunsi pikku varsansa tuoksun, sen huojuvan kehon lämmön ja sen elinvoiman. Se oli taistellut pitkään, mutta nyt valmis voimistumaan.

Tamman sulkiessa silmänsä jääkukat ikkunassa puhkesivat kukkaan ja ihminen vaipui itkien hämärään.


Sisla

Nimi: Sisla
Kotisivut: http://sysala.suntuubi.com/

23.08.2017 00:31
Kaivellessani muistoja viime viikonloppuna lopetetusta Potista käsiini osui toimiston pölyyntyneistä paperipinoista vanhoja tuntien kuittauksia.
Nämä olen joskus kirjoitellut Potin ja Hurman kanssa vietetyistä tunneista erään Hohteen tallin (liekkö pystyssä enää) tuntikirjaan :D

"Sisla ja Jackpot 4U este
Sain tehtäväksi harjoitella oikeiden ponnistus paikkojen löytämistä ja estesilmän parantamista kavaleteilla.
Potti ei ymmärtänyt, ettei kavalettien yli tarvinnut pompata valtavalla loikalla, vaan kavaletit tuli muutaman kerran ylitettyä tasajalka hypyllä ja selästä tippuminen oli välillä lähellä.
Radan kanssa meillä meni paremmin, vaikka mielikuvituksissaan Potti kiisi 130 senttisten esteiden yli jättäen valtavasti ilmaa puomin väliin. Hypyissä oli vaikea pysyä mukana ja moitetta tulikin ohjissa roikkumisesta. “Vie käsiä pitemmälle harjan päälle ja ota vaikka harjasta kiinni, jottet revi sitä suusta,” Crista komensi.

Sisla ja Hurmaus maasto
Olin jo ennen maastotunnin alkua aivan poikki Potin kanssa pidetystä estetunnista ja olin kiitollinen, että Hurma pysyi niin hienosti hanskassa. Sillä oli tapana tehdä tasan se, mitä ihminen pyysi, eikä kyllä yhtään enempääkään.
Tiesin, että pääsisimme pojan kanssa päästelemään laukkamaastossa ja tiesin, ettei Hurma missään tilanteessa lähtisi ryöstämään.
Tunti meni nopeasti. Kun oli vuorossa ojan ylitys rupesi Hurmaa epäilyttämään. Poika jäi hetken ihmettelemään ojan eteen, mutta päätti sittenkin hypätä laiskasti yli, kun kovasti maiskutin. Toinen kerta meni paremmin ja pääsimme yli.
Lopuksi kävelimme rauhassa takaisin tallin pihalle ja laitoin hevoset valmiiksi kotimatkaa varten."

Sisla

Nimi: Cherry
Kotisivut: http://cherlia.suntuubi.com/

12.08.2017 00:11
Eläinlääkärikäynti 12.08.2017

Hei! Potti tuli klinikalle uuteen tarkastukseen ja toimenpiteeseen tai toiseen. Päätettäväksi tuli, lähdetäänkö ruunaa leikkaamaan vai lopetetaanko se.

Jackpot 4U
Kun Potti saapui klinikalle jalkansa leikkaamista varten, oli tiloissamme hetken aikaa vilinä päällä. Lähes kolmijalkaisenakin Potti ehti aiheuttaa tavattomasti säpinää ennen kuin se saatiin rauhoitettua edes uutta kuvausta varten. Tilanne viime kerrasta ei ollut juuri mihinkään muuttunut, joskin luunsirpaleet olivat hieman tehneet tuhoa jänteisiin niiden takana. Omistajan luvalla ruuna kaadettiin leikkausta varten ja vietiin sitten saliin. Kaikki meni hienosti ja vaikka kyseessä onkin jo vanhempi hevonen, ei meillä ollut mitään ongelmia pitää sitä nukuksissa mutta edelleen elävien kirjoissa. Leikkaus tehtiin tähystämällä ja se vei hieman odotettua enemmän aikaa, mutta lopputuloksesta tuli sangen hyvä. Jalasta poistettiin yhteensä neljä pientä luunsirpaletta, jonka lisäksi jäljelle jäänyt puikkoluun osa hiottiin hieman vähemmän terävään muotoon. Vauriot luun ympärillä eivät ole suuret ja ne tulevat korjaantumaan itsestään kauan ennen kuin itse leikkaushaava on parantunut. Kaikeksi onneksi myös Potin herääminen sujui hyvin, vaikka se hyvin hämillään olikin ja rymisteli hieman pitkin seiniä. Jalka on nyt vahvassa paketissa, jossa se saa viikon verran pysyäkin. Sen jälkeen leikkaushaava pidetään puhtaana ja suojattuna niin kauan, että se on varmasti umpeutunut hyvin. Viikon jälkeen ruunaa saa kuitenkin jo alkaa ottaa pois karsinasta ja kävelyttää pieniä pätkiä, siitä sitten pikkuhiljaa liikuntaa lisäten. Reilun kuukauden päästä Potti pääsee jo ulos sairastarhaan vaikka koko päiväksi, mutta kokonaisuudessaan menee ainakin pari kuukautta ennen kuin ollaan siinä tilanteessa, että liikutus voi olla samankaltaista kuin ennen sairaslomaa. Ensimmäiset päivät Potti saa kipulääkettä leikkaushaavaan, mutta itse luun ei pitäisi enää oireilla selkeästi. Ottakaa kuitenkin yhteyttä, jos tilanne on toisin tai ilmenee komplikaatioita!

Etujalan tähystysleikkaus 250v€
Kipulääke 5pv 75v€
Muut klinikalla aiheutuneet kustannukset 45v€

Lasku 370v€
Eräpäivä 19.08.2017

Cherry
Klinikka Cherlia

Vastaus:

Maksoin laskun :D

Nimi: Cherry
Kotisivut: http://cherlia.suntuubi.com/

28.07.2017 23:42
Eläinlääkärikäynti 28.7.2017

Hei ja syvimmät pahoitteluni hoitojen viivästymisestä. Tulin katsomaan Pottia, joka on viime aikoina ollut tavallisesta poikkeavan rauhallinen, ja Hurman haavaa,

Jackpot 4U
Tutkittaessa Potista ei juuri huomannut, että se olisi ollut aikaisemmista kerroista poikkeavan rauhallinen tai kipeä. Toki se liikuskeli vähemmän, mutta hapanta naamaa se näytti siitä huolimatta. Tunnustellessa siitä ei tosiaan mitään käytöstä selittäviä jumeja löytynyt. Myös jalat vaikuttivat ensin olevan kunnossa, mutta myöhemmin huomasin ruunan luimivan enemmän oikeaa etujalkaa tunnustellessani. Polven yläpuolelta ja vuohisen alapuolelta ei mitään ihmeellistä löytynyt. Myös jänteet vaikuttivat olevan kunnossa, enkä pystynyt ilman kuvaamista sanomaan, mikä jalassa mahdollisesti olisi. Tässä kohtaa mieleen kuitenkin nousi ensimmäisen kerran puikkoluun murtuminen. Hevoset eivät välttämättä oireile mitenkään, pahemmissa tapauksissa ne ovat ihan jalattomia. Potin kohdalla voisi tilanne olla jotain ääripäiden väliltä, sen näkisi hyvin röntgenkuvasta. Ruunan jalka kuvattiin ja puikkoluussa näkyi kuin näkyikin pirstaileiksi murtunut kohta. Se on hyvinkin voinut syntyä laitumella hevosten painiessa keskenään. Hevosen käytöksestä päätellen jalka oli kipeä, eikä jälki siellä ollut kaunista. Aina näitä ei tarvitse hoitaa mitenkään, mutta tällä kertaa suosittelisin kyllä hevosen tuomista klinikalle leikkaukseen. Jalasta poistettaisiin luunsirpaleet, jotka ovat aiheuttamassa kipua. Sairaslomaa tästä tulee joka tapauksessa. Koska kyseessä on hevoselle täysin turha luu, saisimme leikkauksella paremman lopputuloksen. Näin ensialkuun Potti saa kipulääkettä ja se joutuu karsinalepoon, niin paljon kuin se sitä vihaakin.

Hurmaus
Hurma oli jälleen oma ihanan iloinen ja raivostuttavan säheltävä itsensä. Myös sen haava oli parantunut hyvin, se oli jo ohittanut arpeutumisvaiheen ja nyt ammottavan avohaavan tilalla oli yllättävänkin siisti arpikudos. Se on hieman huonossa kohdassa ja tulee aina kiinnittämään huomion, mutta tästä eteenpäin sen ei pitäisi ruunan elämää enää häiritä. Haavaa ei enää tarvitse erityisesti hoitaa, mutta tulevien tilanteiden varalta kannattaa muistaa, että muutkin desinfiointia kaipaavat haavat pitää putsata Bacibactilla. Ruuna voi myös palata laiduntamaan muiden seuraan, tosin jos on tiedossa, kuka haavan on alun perin aiheuttanut, ei paria ehkä kannata enää laittaa samojen aitojen sisään. Liikuttaakin ruunaa voi nyt alkaa normaalisti, vaikka hevosta kannattaakin yhä pitää silmällä.

Hoidot ilmaiseksi viivästymisen johdosta.

Cherry
Klinikka Cherlia

Vastaus:

Sanon aina, että hyvää kannattaa odottaa ja niinhän se menee :D
Kiitoksia siis hoidosta ja ymmärrän kyllä täysin, että joskus on vaan yksinkertaisesti muuta elämää, varsinkin näin kesäaikaan :)

Sisla

Nimi: Cherry
Kotisivut: http://cherlia.suntuubi.com/

09.06.2017 11:29
Eläinlääkärikäynti 9.6.2017

Hei! Tulin tekemään Flipalle perustarkastuksen sekä kengittämään sen.

Nuori suokkitamma Flippa käyttäytyi tarkastuksessa kuin mikäkin käsittelemätön kakara. Tokihan sen kanssa on jo touhuttu vaikka mitä, mutta sekuntiakaan hevonen ei silti suostunut pysymään aloillaan. Jos perustarkastuksen tekeminen tuotti hieman ongelmia, niin kengitys on sitten aivan toinen tarina. Yleisvaikutelmaltaan Flippa oli kuitenkin hyvässä kunnossa. Sen karva oli juuri vaihtumassa, joten siitä on paha sanoa mitään. Se ei kuitenkaan ollut erityisen lihava tai laiha, vaan hyvinkin ideaalissa kunnossa ikäisekseen. Jalat hevosella olivat kuivat ja viileät ja kaviot selvästi säännöllisesti hoidetut. Päässään Flipalla ei ollut haavoja, sen sieraimet ja silmät olivat kuivat eikä suusta löytynyt piikkejä. Sydänäänet hevosella kuuluivat säännöllisinä ja selkeinä, keuhkoista taas ei kuulunut epätoivottuja sivuääniä. Hengitystiheys ja ruumiinlämpö Flipalla osuivat viitearvoihin, ja myös suolisto piti molemmin puolin tervettä meteliä.

Jalkojen nostaminen sujui pieneltä tammalta yllättävänkin hyvin, mutta jo pelkkä vuoleminen meinasi tuottaa ongelmia. Kun sitten koitti aika lyödä nauloja kavioon, meinasi Flippa ensin kiivetä tallin seinille ja sitten kiukkuisesti potkia minua, mutta hetken harjoiteltuamme saimme jo toisen etukengän lyötyä kokonaan. Toinen etukenkä saatiin jalkaan jo pienemmällä vaivalla, mutta takajalat tuottivatkin sitten jälleen ongelmia kun Flipan mielestä niiden naulaaminen oli samaa kasti maailmanlopun kanssa. Kyllä takasiinkin sitten kengät saatiin, mutta se vaati huomattavasti enemmän vääntyneitä nauloja ja totuttelua. Jos vain on mahdollista, kannattaa ottaa tavaksi naputella kaviokoukulla/vasaralla tamman jalkoja aina kavioiden puhdistuksen yhteydessä, jotta se tottuu koputteluun.

Perustarkastus 80v€
Kengitys 100v€
Matkakulut 20v€

Lasku 200v€
Eräpäivä 16.6.2017

Cherry
Klinikka Cherlia

Vastaus:

Maksettu :)

Virtuaalitalli

©2019 Sysälä - suntuubi.com