Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Villit esteratsastuskilpailut 28. toukokuuta 2016

Mukana oli pari tarinaluokkaa 80cm ja 120cm. Kilpailut järjestetiin Sysälässä ja kaikesta vastuun tapahtumasta otti Sisla VRL-13099.
Tulokset arvottiin arvontakoneella. Tarinaluokkissa sijoitus tarinan perusteella.

Tarinaluokkien aiheet

1. Kisapaikalle saapuessasi huomaat jotakin hyvin oleellista kilpailuvarustuksestasi jääneen kotitallille. Mitä unohdit? Miten korvaat puuttuvan varusteen?
2. Radalla on jokin este, joka sinua erityisesti epäilyttää tutustuessasi rataan. Millainen este on kyseessä? Miten sinä ja hevosesi suoriudutte tästä esteestä?
3. Täytä aukot tarinasta. Aukkoihin voit lisätä useamman sanan.

 

Verryttelyalueella _____, mutta _____. Minua _____ ja en _____.
Uskoin _____ sillä _____. Oli vuoroni _____ ja tuntui _____.
Katsomossa ihmiset _____, kun _____. Hevoseni _____ ja _____.
Esteet _____ ja luulin _____, kunnes _____. 
Tuomarit _____, mutta lopulta _____, sillä _____. Loppu _____, kaikki _____.​

 

Tulokset

60 cm
1. Veera - Tuulen Enkeli 
2. Viona - Rebeca af Kroneviks
3. Mira - Karkin Maitosuklaa
4. Mira - Rääppänä

5. Neria - Tregoyd Journeyman 
6. Jannica - Lochlainn Quinton 
7. Aava - Picture of the Primrose 
8. Jeremy Meadow - Nagiera Z 
9. Amanda Meadow - L.H's Kahoot 
10. Veera - Petäjän Freedrikki 
11. Mira - Toivottoman Omar 
12. Veera - A.I. Salainen Varjopeli 
13. Angelika - Crimson's Glamorösa Stjärna 
14. Sauna-Princess Beautiful 
15. Amanda Meadow - Leijonaharjan Piraatti 
16. Aava - Lilith 
17. Iiduski - Min Sköna Saga 
18. Iiduski - Blomsterängs Einar 
19. Jannica - A.D. Dimonan Diminuendo 
20. Iiduski - Blomsterängs Victoria 
21. Jannica - Pencalow Valiant 
22. Aava - Little Prince 

80 cm Tarina
Nelli - White Rose
Pammee - Cyneweard Marshall
Mira - Toivottoman Omar

Jannica - Terciopelo Sorpresa
Veera - Petäjän Riemuriina
Theo - Dancing Moon

100 cm
1. Viona - Hazardous 
2. Aava - Hastalavista 
3. Jannica - N.Y. Vanity 
4. Iiduski - Vitae Venus 

5. Mira - Tähden Toivo 
6. Nelli - Tiko Tiko Amigo 
7. Angelika - Crimson's Glamorösa Stjärna 
8. Viona - Venetsia 
9. Iiduski - World Premiere 
10. Veera - Petäjän Riemuriina 
11. Jannica - Mewian Daned 
12. Amanda Meadow - Mustahelmi 
13. Sauna - Princess Beautiful 
14. Viona - Rieke 
15. Aava - Belle Flashdance 
16. Jade Meadow - Sigger 
17. Aava - Werner 
18. Nelli - White Rose 
19. Iiduski - You've Got To Move 
20. Amanda Meadow - Ringenes Herre 
21. Alex - White Rose 
22. Veera - Virmalan Nuutti 
23. Veera - Wilma 86 


110 cm
1. Veera - Hemsbury Báirbre 
2. Iiduski - Lycking Klöver DSK 
3. Pammee - Cyneweard Marshall 

4. Manaaja - Hummingbird 
5. Iiduski - Dare To Dream 
6. Veera - Harmony GER 
7. Jannica - A.D. Filled Fountain 
8. Iiduski - Maximal Speed 
9. Viona - Richard II 
10. Mira - Tähden Toivo 
11. Veera - A.D. Canterberry 
12. Jannica - A.D. Betty of Feril 
13. Viona - Scalandra 
14. Jannica - A.D. Jan Rascal 
15. Viona - Signora IV 

120 cm Tarina
Jem - Breezin' Smirk
Veera - Raving Beauty

Jannica - Eventyrprinsen
Nelli - Esprit Royal

130 cm
1. Alex - Dark Prince 
2. Veera - Hemsbury Báirbre 
3. Iiduski - Almighty Queen 
4. Viona - Susikallion Chiquitita 

5. Jannica - Cusan's Chanelle AD 
6. Amanda Meadow - Derek of Jadessa 
7. Jem - Breezin' Smirk 
8. Alex - Angel Of Love 
9. Sandra- Snowflake luna 
10. Veera - Raving Beauty 
11. Iiduski - Eternal Love 
12. Aava - Aamutähti 
13. Amanda Meadow - Biancha IV 
14. Jannica - A.D. Feeniks 
15. Iiduski - Sealord 
16. Nelli - Esprit Royal 
17. Aava - Starfish 
18. Reneta - Hallavaaran Loge 
19. Veera - Hemsbury Raglan Road 
20. Viona - Susikallion Shawnette 
21. Jannica - Lacy May 
22. Viona - Vrolijk Cilla

Tarinat 80 cm

Mira - Toivottoman Omar, aihe 2.

Minua jännitti mielettömästi, kun tutustuimme rataan. En ollut kisannut vielä Omarilla montaa kertaa ja vatsani vähäinen sisältö heitti volttia, kun näin viimeisen esteen. Sianselkä oli juuri se este, mitä emme olleet harjoitelleet Omarin kanssa vähään aikaan. Edellisetkään kerrat eivät olleet menneet hyvin Omarin kieltäytyessä ja pudotellessa puomeja. Tunsin sydämeni pomppivan hullunlailla, kun menin hakemaan Omaria lämmittelyyn trailerilta. Hevosenhoitajani, Toni, katsahti minua hieman ihmeissään. Saattoipa tuo kysyäkkin jotain suuntaan onko kaikki okei. Nyökkäilin vain ihan omissa ajatuksissani ja otin Omarin ohjat käteeni.

Lämmittelyssä Omar käytti heti jännitystäni hyödyksi ja teeskenteli olevansa inkkariponi. Muiden paheksuvien katseiden alla tunsin itseni luuseriksi. En kuitenkaan tajunnut nostaa Omarin päätä ja ori pukittikin samantien aivan jättimäisen pukin. Tunsin punastuvani korviani myöten ja napautin ratsuani raipalla. Sain kuin sainkin loppuveryttelyn sujumaan kunnialla.

Kun oli minun vuoroni mennä radalle, olin aivan jännittynyt. Omar steppaili hermostuneesti allani ja olisin halunnut mennä ilmoittamaan, etten tulisikaan radalle vuorollani. Hautasin kuitenkin tuon ajatuksen ja ratsastin vuorollani radalle. Tunsin mielettömän jännityksen, kun kuulin pillinvihellyksen. Ensimmäiselle esteelle ei Omar kovin kehuttavasti saapunut, mutta hypyn myötä unohdin jännittää. Rata sujuikin hyvin niin kauan, kunnes eteemme ilmestyi sianselkä, viimeinen este. Omar epäröi, minä epäröin, aikaa kului. Tuntui, kuin Omar olisi laukannut paikallaan. Tajusin sen juuri vähän matkaa ennen estettä ja päättäväisesti napautin oriani pohkeilla. Olin varma, että ori heittäisi minut alas, mutta ei, Omar hyppäsi! Omar hyppäsi ja tuntui, kuin olisimme liidelleet esteen yllä tunteja. Tunsin oriini jalkojen osuvan maahan ja hiekan lentävän esteen päälle. Ylitimme maalilinjan ja tunsin suunnatonta riemua: olimme tehneet sen! Hymyillen ohjasin oriini pois radalta ja aloitin valmistautumisen seuraavaan luokkaan.

 

Jannica - Terciopelo Sorpresa, aihe 3.
Verryttelyalueella oli kovasti tungosta, mutta sovimme hyvin joukkoon. Minua jännitti ja en meinannut uskaltautua radalle. Uskoin kuitenkin mahdollisuuteemme, sillä minulla oli kokenut ratsu. Oli vuoroni ratsastaa radalle ja tuntui kuin koko perhoslauma olisi vallannut vatsani. Katsomossa ihmiset huokailivat onnesta, kun pääsimme maneesiin. Hevoseni Teresa ja minä pääsimme vihdoin tosi toimiin. Esteet aukenivat eteemme ja luulin radan olevan kymmenen osainen, kunnes silmiini osui este numero 11.
Tuomarit vihelsivät pilliin ensimmäisen kerran, mutta lopulta meidät hylättiin, sillä olin unohtanut totaalisesti viimeisen esteen radasta kokonaan. Loppu ei todellakaan ollut onnellinen, kaikki supisivat maneesissa poistuessamme.

 

Pammee - Marshall, aihe 3.

Verryttelyalueella riitti väkeä, mutta Josea ja Marshallia ei näkynyt missään. Minua luonnollisesti huolestutti sillä Jose jos joku on aina ajoissa ja en usko että hän jättäisi vain ilmoittamatta myöhästymisestä. Uskoin pahimmissa peloissani jotain pahaa sattuneen sillä Jose ei vastannut edes kännykkäänsä. Oli vuoroni, niin Sisla kuulutti ja minun sydämeni hakkasi tuhatta ja sataa eikä mieleni löytänyt rauhaa. Katsomossa ihmiset odottivat, kun minä yritin katseellani löytää ratsuani ja ystävääni heidän joukostaan huolen täyteinen ilme kasvoillani. Hevoseni ilmaantui kreivin aikaan metsän laitaan Jose selässään ja mies ilmoitti heidän olleen lämmittelemässä -enkä voi sanoin kuvata, miten huojentunut olin. Esteet kutsuivat meitä suoritukseen ja luulin hetken aikaa että meidän diskattaisiin sillä ratsastajanvaihto-operaatio vei tovin, kunnes vihdoin ja viimein pääsin lähtöpaikalle Marshallin kanssa. Tuomarit porasivat arvioivat katseensa minuun, mutta lopulta sain hermostuneisuuteni hälvenemään, sillä Marshallkin tuntui olevan harvinaisen yhteistyöhaluinen. Loppupeleissä hevoseni oli kilpailuhenkinen, kaikki sujui sen verran hyvin alkuhämmingistä huolimatta, että uskallan sanoa olleeni ylpeä siitä lehmänkirjavasta orista.

 

Veera - Petäjän Riemuriina, aihe 1.
Ei voi olla totta, olen unohtanut hevoseni Rinjan suitsista ohjat kotiin. Miten tämä voi olla mahdollista. Pengon vielä kertaalleen trailerin ja automme läpikotaisin, mutta ei ohjia ei näy missään. Löydän sen sijaan vanhan jalustimen hihnan ja paalinarua. Näistähän ne ohjat on sitten pakko kasata ja lähden virittämään ensiksi paalinarua kuolainrenkaista kiinni jalustinhihnan reikiin. Kiedon paalinarua moneen kertaan ristiin ja rastiin, että ne kestäisivät jotenkin kasassa. Tästä tulee kyllä kaikkien aikojan koomisin kisa, kun lähdin sovittamaan ”uusia” suitsia Rinjan päähän.

 

Nelli - White Rose, aihe 1.

Aurinko paistoi kuumana taivaalta. Oli tulossa hieno kisapäivä, ja hikoilin jo nyt ratsastushousuissani. Kisahoitajani Huusari otti Dreamia ulos ja tamma rymisteli tarileria alas sellaisella vauhdilla että Huusari oli jäädä jalkoihin. Huusarin alkaessa harjata Dreamia, minä aloin purkaa varusteita. Varusteiden purkamisen ohella tarkastin että kaikki oli mukana ja samalla tekeminen rauhoitti minua. Jännesuojat, estesatula, puhdas liila satulahuopa ja kankisuitset. Kaikki on, mutisin tyytyväisenä. Käännyin ja olin menossa hakemaan kilpailunumeroani kun yhtäkkiä aivoni saivat ajattelukykynsä takaisin.
-Hetkinen, kankisuitset. Kankisuitset! Herranen aika, ei niillä voi hypätä, kiljuin.
Kiljuntaani pelästynyt Dream kavahti pystyyn ja Huusarin oli alettava rauhoitella tammaa. Dream rauhoittui, minä en. Seisoin siinä, keskellä kisahälinää, pää aivan tyhjänä. En voinut kisata kangilla! Ei ollut aikaa hakea toisia suitsia, eikä meillä ollut varasuitsia mukana.
-Nelli mikä hätänä? Sinun pitäisi mennä kävelemään rata, Huusari sanoi.
-Rata? Mikä rata? totesin.
-Nelli herää! Olet kilpailuissa ja sinun pitää opetella se esterata, Huusari vastasi tiukasti ja viittasi kädellään kohti kenttää jonne oli pystytetty värikkäitä esteitä.
Kävelin radalle kuin zombi ja tuijotin esteitä tajuamatta mistään mitään. En hahmottanut mitään. Miksi olin täällä? Yhtäkkiä Huusarin sisko Bella ilmestyi eteeni ja heitti limsamukinsa sisällykset naamaani.
- Hei! Mitä sä teet? kiljuin pärskyen.
-Ryhdistäydy ja kerro mikä on. Olette treenanneet tätä kisaa varten kuukausia, sä et voi luovuttaa nyt!
Tuijotin Bellaa kuin hän olisi juuri noussut kuolleista. Luovuttamassa? Minä? Ei ikinä.
-En mä oo luovuttamassa. Mutta... Tota... Otin vahingossa mukaan kankisuitset.
Bellan silmät suurenivat lautasen kokoisiksi ja muuttuivat sitten takaisin normaalin kokoisiksi.
-Aika paha. Me keksitään Huusarin kanssa jotain. Opettele sinä se rata.
Ja niiden sanojen jälkeen Bella juoksi takaisin trailerimme luo. Minä puolestaan lähdin radalle. Opettelin radan ja laskin välit mutta kun palasin takaisin trailerin luokse minusta tuntui että en muistanut mitään. Dreamia, Bellaa ja Huusaria ei näkynyt joten vaihdoin kisavaatteet. Valkoiset ratsastushousut ja mustan kilpailutakin. Luokkani alkoi ja hermostuneisuuteni vain kasvoi. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta saaden minut hikoilemaan. Ja asiaa ei auttanut se että apujoukkojani ei näkynyt missään. Seurasin muiden suorituksia, koska olin itse melko lopussa. Opin mitkä olivat radan kompastuskivet ja suunnittelin reittini valmiiksi. Ainoa joka minulta puuttui oli poni ja suitset. Vuoroani ennen oli enää kolme ratsukkoa, ja minulla ei ollut mitään hajuan missä ponini on! Olin juuri lähdössä etsimään apujoukkojani kun Bella talutti Dreamin luokseni. Dreamilla oli päässää eriskummallisen näköinen suitsiviritys.
-Sillä on päässä kankisuitset nivelkuolaimella ja yksillä ohjilla, Huusari virnisti.
-Kiitos, huudahdin kiiveten Dreamin selkään. Suuntasin suoraan lämmittely alueelle mutta aika ei riittänyt kunnon lämmittelyyn. En ehtinyt hypätä yhtään verryttelyestettä, kauhistelin. Mutta suuntasimme radalle ja se oli menoa sitten.​

 

Theo - Dancing Moon, aihe 3.

Verryttely alueella oli sählinkiä, mutta yritin olla ottamatta stressiä siitä. Minua vähän jännitti ja en ollut varma olinko onnistunut painamaan radan kunnolla mieleeni. Uskoin kuitenkin kaiken menevän hyvin, sillä rata ei kuitenkaan ollut kovin vaativa.

Oli vuoroni ja ohjasin tamman kentälle ja tuntui kuin kaikki jännitys olisi samalla hetkellä purkautunut. Katsomossa ihmiset taputtivat kannustukseksi, kun suoritukseni alkoi. Hevoseni eteni kuuliaisena ja korvat hörössä.

Esteet olivat aika koristeellisia ja luulin, että olisimme jo suoriutuneet puhtaasti, kunnes viimeinen este kolahtikin maahan.

Tuomarit nyrpistivät vähän nenäänsä, mutta lopulta päätyivät kuitenkin antamaan ihan ok pisteet, sillä olihan rata mennyt kuitenkin hyvin.

Loppu päivän seurasin muiden ratsukoiden suorituksia, kaikki ratsukot suoriutuivat tänään hyvin.

Tarinat 120 cm

Jannica - Eventyrprinsen, aihe 3.
Verryttelyalueella Rico oli hieman laiskahko, mutta reipastui, kun pääsimme radalle. Minua jännitti ja en millään uskaltautunut radalle. Uskoin kuitenkin kaiken päättyvän hyvin, sillä Rico oli luotettava kisakumppani. Oli vuoroni ratsastaa radalle ja tuntui kuin alleni olisi vähitellen syttynyt todellinen estetykki. Katsomossa ihmiset hämmästelivät, kun ratsuni ylitti esteet moitteitta. Hevoseni kuitenkin oli päässyt vasta vauhtiin ja uusintaradasta tuli ennen näkemätön. Esteet suoriuduimme hyvin ja luulin meidän olevan vahvoilla, kunnes tulokset tulivat. Tuomarit olivat ensin tiukkoina, mutta lopulta joutuivat merkitsemään meille nollaradan, sillä yhtään puomia ei putoillut. Loppu hyvin, kaikki hyvin.​

 

Veera - Raving Beauty, aihe 2.
Estenumero yksi pisti heti silmään astuessani kentälle tutustuakseni rataan. Vaaleanpunaisena räiskyvät yläpuomit ja esteen alla olevat vaaleanpunaisiksi maalatut autonrenkaat jotka oli koristeltu isoilla teko auringonkukilla. Este oli vieläpä okseri, joten haastetta tulisi riittämään. Tuo este tulisi tuottamaan suurimman osan hevosten kanssa ongelmia. Este oli vielä asetettu lähelle tuloporttia, joten saisi nähdä miten Unna-ratsuni suhtautuisi tähän esteeseen. Suunnittelin tarkkaan miten meidän tulisi lähestyä tuota pinkkiä kammotusta.
Sain verryteltyä tammani hyvin ja kuulin nimemme kuulutettavan radalle. Keräsin ohjat ja ravasimme lähtöportille. Edellinen ratsukko oli vielä kentällä ja jäimme odottamaan tämän ulos tuloa. Kentänportit aukesivat ja silloin Unna äkkäsi tuulessa lepattavat teko auringonkukat. Yllätykseni sain huomata ettei tamma suostunut menemään ratsastuskentän aitojen sisäpuolelle. Melkein pomminvarmin esteratsuni pelkäsi tuota estettä josta olin ajatellut, että se tuottaa muille harmaita hiuksia. Pääsimme lopulta kentän aitojen sisäpuolelle ja tamma ravasi kauaksi tuosta kammotuksesta. Eipä tässä mikään auttanut, otin ravia, pysähdys, tervehdin tuomareita ja peruutuksen kautta nostin laukan. Aloimme lähestyä tuota ensimmäistä estettä. Unna äkkäsi sen ja lähti pomppimaan kummallisesti allani ja samalla lähestyimme tuota estettä. Olimme todella koominen näky, iso mustanruunikko pomppi kuin aropupu ja minä kannustin sitä vain eteenpäin. Taisipa sieltä yksi pukkikin tulla. Ajattelin jo että voiton puolella ollaan, kun lähestyimme kumminkin estettä. Sitten tunsin sen, tamma alkoi lähteä hyppäämään estettä aivan liian aikaisin. Minä en kerinnyt tekemään mitään korjatakseni tilannetta. Hyppy oli sitä paitsi aivan järkyttävä korkea ja alas tulon jälkeen kesti hetki tajuta missä mennään, ja meinasin unohtaa ratsastaa seuraavalle esteelle.

 

Nelli - Esprit Royal, aihe 3.

Verryttelyalueella kävi kunnon vilske, mutta ehdimme hypätä verryttelyesteet pariin kertaan. Minua kauhistutti tuleva rata ja en muistanut esteiden järjestystä.
Uskoin silti Royaliin sillä se oli kokenut kisoissa kävijä. Oli vuoroni lähteä radalle ja tuntui että vatsani oli täynnä perhosia.
Katsomossa ihmiset hiljenivät, kun laukkasimme radalle. Hevoseni Esprit Royal ja minä.
Esteet olivat pelottavan korkeita ja luulin että tipun satulasta, kunnes rata oli ohi.
Tuomarit hymyilivät iloisesti, mutta lopulta olin onnellinen kun selvisimme radan, sillä nämä olivat ensimmäiset kisani Royalilla. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

 

Jem - Breezin' Smirk, aihe 2.

Olin ilmoittanut Smirkyn rutiinin hakemiseksi Sysälän kilpailuihin ja sadankahdenkymmenen sentin radan olisi kuvitellut olevan piece of cake pitkin Britanniaa kiertäneelle kenttäratsulle. Radalle oli kuitenkin keksitty mitä kummallisempia erikoisesteitä ja jostain kumman syystä koko radan aiheena tuntuivat olevan ankat tai muut niiden kaltaiset siivekkäät. Eräänkin esteen eteen oli laitettu riviin ties miten monta aidon näköistä pehmoankkaa, jotka arveluttivat minua - siitä mustasta täysiverisestä kun ei voinut mennä takuuseen. Eikä ainakaan jos kuvioissa oli ankkoja, hevonen oli pelännyt kyseisiä otuksia varsasta asti ja vasta viime vuosina olin saanut sen sietämään niitä edes sillä tasolla että heti ensimmäisestä pilkahduksesta ei otettu slaagia kahdenkymmenen kilometrin päähän. Vielä radallakin odotin tuota keskivaiheilla olevaa ankkaestettä yrittäen pitää Smirkyn huomion itsessäni. Tietenkin turha kuvitellakaan että iso täysiverinen uskaltaisi millään mennä pehmoankkojen valloittaman esteen ylitse, nehän aivan varmasti söisivät sen elävältä! Muutaman kiellon ja ties miten monen ympyrän jälkeen sain kuitenkin mustan hevosen loikkaamaan esteen ylitse pysähdyksestä liioitellulla kenguruloikalla. Luultavasti vain katsomassa olleet uskoivat sen olevan mahdollista että kovan luokan kenttäratsu on hylättyjen joukossa sille teoriassa liian helpossa luokassa eikä edes pääsevän koko rataa loppuun.
 

 

Virtuaalitalli / Kuvat © Vapaasti by AK

©2017 Sysälä - suntuubi.com